Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Avautumista - 43

Brooks

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1012
Vs: Avautumista
« Vastaus #630 : 11. Maaliskuuta 2015 klo 21:17 »
  • Tykkää (1)

  • Keskustelupalstat antavat ihmisille mahdollisuuden keskustella ongelmistaan myös muiden kuin omien ystävien ja tuttavien kanssa. Ja ongelmistaan ihmiset haluavat keskustella, koska etsivät niihin ratkaisua.

    Minä en koe sitä mitenkään negatiivisena. Ongelmat sinänsä ovat tietenkin usein ikäviä, hankalia, surullisia tai jopa ahdistavia, mutta onko niistä keskusteleminen negatiivista? Vai onko ratkaisun - ja joskus jopa pelastuksen - etsiminen suorastaan positiivista: sehän osoittaa, ettei henkilö vielä ole luovuttanut ja hän etsii tietä selviytyä myös tulevista ajoista.

    Ja jos itse pystyn auttamaan jotakuta apua tai neuvoa tarvitsevaa edes pienen pieneltä osaltani, se tuo todella hyvän mielen. Negatiivista? Tuskin.

    Tietysti toivon, että kaikki lajitoverit voisivat elää elämäänsä onnellisina tai ainakin tyytyväisinä. Ja kuten olen ennenkin todennut: toivon, että kanssasisaret ja -veljet voisivat katsoa rohkeasti tulevaisuuteen eikä pelokkaasti menneisyyteen. Tässä maailmassamme on vielä paljon epäkohtia, mutta tämä on kuitenkin paras maailma ihmiskunnan historiassa eikä ole juurikaan syytä olettaa tulevaisuuden olevan jollakin tavalla huonomman.
    Kirjattu
    The Art Of Brooks

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #631 : 16. Maaliskuuta 2015 klo 22:42 »
  • Tykkää (3)

  • On tainnut vierähtää jo jonkin aikaa siitä kun täällä viimeksi pyörin... saatoin kirjoitella kaikkea typerää, mistä pahoitteluni.

    Mutta sitten asiaan. Tai no mihin asiaan? Mietin vaan että halusin jonnekin kirjoitella ja tämä paikka nyt tuntuu siihen oikealta.

    Oon opiskellut aika kovalla tahdilla koko syksyn, talven ja alkukevään ja jotenkin koko homma vaan on alkanut ottaa päähän. Olen oppinut paljon kirjallisuudesta, kulttuurista ja länsimaisesta filosofiasta, mutta loppujen lopuksi sekin tuntuu niin turhalta. Siis opiskelu kun usein on vain pilkunviilausta ja akateemista kilpailua siitä kuka käyttää eniten jonkin tieteenalan jargonia. Mutta kaikesta huolimatta olen kai pyrkimässä (taas) yliopistolle, en tosin ole varma miksi. Kaipa ainoa syy on se että en halua joutua työttömäksi tai päätyä ahertamaan päivittäin jonnekin raksalle, varastolle tai pikaruokapaikan keittiöön. Mutta toisaalta eipä mikään akateeminenkaan ura houkuta, sen verran oksettavalta opiskeluhommat tuntuu tässä vaiheessa... Onko jotain muuta vaihtoehtoa? Vai pitääkö vaan hammasta purren sopeutua? Ja vaikka olen jonkinlainen julkaisematon kirjailija, niin ei sillä saa leipää pöytään tai rahaa vuokraan.

    Ja tässä kun ikää taas tulee (helmikuussa tuli 23 täyteen), niin alkaa mietityttää todella aikuisuus. Mitä on olla aikuinen mies tässä maailmassa ja ajassa? Mitä ihmettä pitää oikein tehdä? Ja sitten vielä harmittaa sekin kun teini-ikä ja nuoruus jäi aika paljolti elämättä. Meni aika monta vuotta hukkaan kun istu vain pelaamassa pleikkaria yksinään. Ja olihan sitä erinäisillä terveyteen liittyvilläkin asioilla osansa. Nyt olen sitten aikuinen ja pitäisi varmaan jotenkin ottaa elämä haltuun, hankkia duuni tai opiskelupaikka. Mutta kun ei vaan huvita tippaakaan! Haluaisin vaan vielä voida nauttia elämästä, pitää hauskaa, seikkailla ja tehdä kaikkea typerääkin! Oon ollut vaan liian vakava, itsekeskeinen ja urpo liian kauan. Kaipa voin vaan syyttää itseäni siitä(kin). Vähän typeräksi tässähän tuntee itsensä.

    Haluaisin myös elää jollakin tapaa merkityksellisen elämän omien ihanteideni mukaan. En halua joutua siihen oravanpyörään joka keskittyy vain omaisuuteen, rahaan, seksiin ja arvostuksen keräämiseen. Haluaisin mennä vapaana ja itsenäisenä! Haluaisin löytää jonkin tarkoituksen itselleni ja elämälleni enkä vain tipahtaa johonkin ankeanharmaaseen nihilismiin.

    No, tulipa sekavaa juttua!
    « Viimeksi muokattu: 16. Maaliskuuta 2015 klo 23:09 kirjoittanut Johnnyboy92 »
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Rauhan Toveri

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 198
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #632 : 16. Maaliskuuta 2015 klo 23:50 »
  • Tykkää (0)

  • Ei tuo ole minusta niin sekavaa. Itse mietin välillä samoja asioita. Olen aika varma että moni muukin.

    Minuakin masentaa se miten ihmiset käsittää aikuisuuden; elämä pelkkää vastuuta, ei saa toilailla, ei saa kunnolla ottaa irti arjesta, jotkut vaatii jopa perustamaan perheen, mitä en usko koskaan haluavani. Varsinkin kun nuoruus on vietetty neljän seinän sisällä, niin tuntuu ahdistavalta että sieltä neljän seinän sisältä pitäis suoraan jatkaa tohon ns. aikuisuuteen.

    Itse mietin usein mitä haluaisin tehdä elääkseni, mutta sitä on etukäteen vaikea tietää. Äiti haluaa musta korkeasti koulutetun taiteilijan, mutta en usko että voisin sekoittaa taidetta elantoon. Se olisi tosi rankkaa eikä silti jäisi mitään käteen. Vaikka olen pian ylioppilas, olen hakenut amikseen puutarha-alalle, enkä ole uskaltanut kertoa siitä kenellekään tähän asti. Aion hakea myös Aaltoon kuvataidekasvatus linjalle. Äiti ja isä olettaa että haen vain korkeakouluihin, mutta ne ei ymmärrä että se tuntuu musta epämukavalta. Ne vielä pettyy muhun ja suuttuu mulle. Ainakin sellanen pelko mulla on. Tuntuu että mun pitäisi tehdä kuten muut haluaa. Tuntuu että mun pitäis olla korkeasti koulutettu ollakseni arvostettu....
    Kirjattu

    muukorento

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 72
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #633 : 17. Maaliskuuta 2015 klo 06:31 »
  • Tykkää (0)

  • Kiva kun JB on ryöminyt kevään myötä kolostaan.

    Ei kai ole olemassa mitään sääntöjä siihen miten pitäisi elää elämänsä tai miten olla aikuinen. Ei sitä voi elää täyttääkseen erilaisia odotuksia ja normeja. Tai voihan sitä.. Itsekin oon taistellut niiden kanssa kyllä ihan riittävästi. Jos oppisi tuntemaan itsensä ja löytämään sen mitä haluaa, sen voisi ehkä saavuttaa. Mut ei oo kiire minnekään, olemassa ei oo kuin tämä hetki.

    Sen tajusin omista vanhemmistani jossain kohtaa, että ei ne oikeastaan halua mulle muuta kuin että olisin onnellinen. Vanhemmilla saattaa olla kyllä omat käsityksensä siitä mikä siihen johtaa.
    Kirjattu

    Gabriel

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 216
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #634 : 17. Maaliskuuta 2015 klo 07:55 »
  • Tykkää (0)

  • Kiva kun JB on ryöminyt kevään myötä kolostaan.

    Kadonnut karitsa on löytynyt  ;D Tere tulemast tagasi.
    Kirjattu

    Avaruus

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 423
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #635 : 17. Maaliskuuta 2015 klo 08:46 »
  • Tykkää (1)

  • On tainnut vierähtää jo jonkin aikaa siitä kun täällä viimeksi pyörin... saatoin kirjoitella kaikkea typerää, mistä pahoitteluni.

    Ja tässä kun ikää taas tulee (helmikuussa tuli 23 täyteen), niin alkaa mietityttää todella aikuisuus. Mitä on olla aikuinen mies tässä maailmassa ja ajassa? Mitä ihmettä pitää oikein tehdä?

    Haluaisin myös elää jollakin tapaa merkityksellisen elämän omien ihanteideni mukaan. En halua joutua siihen oravanpyörään joka keskittyy vain omaisuuteen, rahaan, seksiin ja arvostuksen keräämiseen. Haluaisin mennä vapaana ja itsenäisenä! Haluaisin löytää jonkin tarkoituksen itselleni ja elämälleni enkä vain tipahtaa johonkin ankeanharmaaseen nihilismiin.

    No, tulipa sekavaa juttua!
    Voin kertoa elämästä vain omalla ja lähipiirini 37 vuoden kokemuksella ja listaan tässä muutaman huomioni:
    - on parempi tehdä jotain, kuin olla tekemättä mitään. Tekemättömyys ja merkityksettömyydentunne ei tee hyvää mielenterveydelle,
    - on paras tehdä sitä mitä rakastaa, mutta joskus siihen pisteeseen pääseminen kestää vuosia, jopa kymmeniä,
    - opiskelu kannattaa aina. Se kannattaa ottaa askeleena, avaimena siihen, että et joudu elämää valtion pienellä tuella tai ahdistavassa matalapalkkaduunissa
    - aikuisuus ei ole muuta kuin sitä, että ymmärtää tekojensa seuraukset ja on valmis vastaamaan niistä. Saat olla tyhmä, mutta iän ja aivojen kehityksen myötä tulet tietoiseksi siitä, että niin makaa kuin petaa. Itselläni 25 oli se kohta, kun ymmärsin mikä idiootti olin ollut. Se ei lopettanut urpoiluani silti, vaan vähensi sitä asteittain, kunnes noin 30-jotain olin luonut nahkani ja päässyt eroon pahimmista virheohjelmoinneistani. On niitä edelleen muutamia, mutta työskentelen niiden kanssa edelleen.
    - kannattaa muistaa, että vain onat odotukset ja tavoitteet on relevantteja, ja myös se, että ne on pitkälti muiden sinuun projisoimia (vanhemmat, kulttuuri, media),
    - ainoa tapa olla melko itsenäinen nykymaailmassa on taloudellinen omavaraisuus. Vaikka olisi kuinka valaistunut, niin sillä ei tosiaan maksa laskuja ja saa leipää pöytään. On myös todennäköistä, että seuraava tai sitä seuraava hallitus joutuvat leikkaamaan sosiaaliturvaa radikaalisti, nyt on eletty jo monta vuotta velalla valtiotasolla, ja siihen ei enää ole varaa, että velkaannutaan siksi, että jengi voi etsiä itseään.
    - akateemisuus ei tarkoita mitään, ei edes hyvää palkkaa tai varmaa työpaikkaa. Nykyään edes kaikille valmistuville ekonomeille ei ole duunia tarjolla, saati sitten kirjallisuuden tms. humanistisen diibadaaban opiskelijoille
    - lähivuosina ja vuosikymmeninä työt vain vähenevät, varsinkin suorittavat työt, mutta ennen pitkää myös luova työ tullaan korvaamaan keinoälysovelluksilla.
    - jos haluaa pelata varman päälle, niin web, ohjelmointi ja automaatio kantavat todennäköisesti vielä tovin työmaailmassa, mutta sielläkin väärä suuntautuminen vanhenevaan tietoon voi olla umpikuja.
    - varmista varmin on sosiaali- ja terveysala
    - yksi ammatti tuskin riittää tässä maailmassa, valmistaudu elinikäiseen oppimiseen - myös työssä ja työn ohessa.
    - jos ei satu olemaan sosiaalisesti estynyt, niin kohtaa ja tapaa ihmisiä - mieluiten samankaltaisia, se helpottaa elämää
    - vältä ajautumista katsomaan maailmaa tuopin pohjan läpi. Se on varmin tapa saada masennus, vitutus ja täysi toivottomuus. Tunnen fiksun valtiotieteiden ex-opiskelijan, joka hukkasi potentiaalinsa siihen, että alkoi dokaamaan yliopistossa liiaksi. Lopulta sitten loppuivat rahat ja meni varastohommiin, mutta dokasi edelleen ja lähti duunista, että voisi elää "vapaana" eli käytännössä dokata. Lopulta sairastui ja nyt asustelee pienessä kämpässä tekemättä mitään ja dokaa sen mitä terveys sallii.
    - ja näitä juoppoja on tuttavapiirissä ainakin kourallinen, vituttaa oikein katsoa sitä räpellystä mitä jatkavat vuodesta toiseen.

    En mä väitä että tiedän totuutta, mutta yllä siis mun havaintojani aikuisuudesta. Mikä auttaa eteenpäin ja mikä ryssii hommat.
    Kirjattu

    Rauhan Toveri

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 198
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #636 : 17. Maaliskuuta 2015 klo 19:01 »
  • Tykkää (0)

  • Hyviä neuvoja. Niitä on vain tosi paljon, mutta yksiselitteistä oikeaa tietä ei varmaan ole olemassakaan.
    Mulla on kans yks kaveri, joka jätti lukion kesken, eikä tee enää yhtään mitään. Se on aina ollut tosi alkoholin perään menevä. Kerran joi salaa koulussakin. En paheksu juoppoja, tunnen ehkä vain surua siitä, ettei kaikki onnistu nujertamaan riippuvaisuuksiaan tai mielenterveysongelmiaan.

    Minua suututtaa se, että poikaystävääni kiusataan siitä että se on lihava. Miksi jonkun lihavuus häiritsee niin paljon, että siitä pitää kiusata? Ne piirtelee mun poikaystävästä pilakuvia koulussa ja heittää halventavaa läppää sen vartalosta. Ne tekee sitä facebookissakin! Minuakin on kiusattu siitä, että olen lihava ja tiedän kuinka inhottavalta se tuntui. Miten kiusaamista edes voi saada loppumaan? Se on aina ollut ihan toivotonta....
    Kirjattu

    Avaruus

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 423
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #637 : 17. Maaliskuuta 2015 klo 23:14 »
  • Tykkää (0)

  • Minua suututtaa se, että poikaystävääni kiusataan siitä että se on lihava. Miksi jonkun lihavuus häiritsee niin paljon, että siitä pitää kiusata? Ne piirtelee mun poikaystävästä pilakuvia koulussa ja heittää halventavaa läppää sen vartalosta. Ne tekee sitä facebookissakin! Minuakin on kiusattu siitä, että olen lihava ja tiedän kuinka inhottavalta se tuntui. Miten kiusaamista edes voi saada loppumaan? Se on aina ollut ihan toivotonta....
    Oletteko vielä yläasteella? Vaikka tuollaista käytöstä ei voi sallia minkään ikäiseltä, niin voin vain todeta, että ainakin yli 15-vuotiailta on se niin lapsellista käytöstä, että en ymmärrä kuinka moinen on mahdollista. Mitä vittua se kenellekään kuuluu mitä joku painaa? Mua on koitettu kiusata, myös työelämässä, mutta olen vastannut siihen sen verran napakasti, että on mennyt sitten yleenä kiusaajilla ns. jauhot suuhun. Tosin aina ei ole onnistunut sekään. Esim. AMK:ssa yksi opettaja alkoi sorsia mua tuntemattomasta syystä. Lopulta sen määräaikaista sopimusta ei jatkettu, koska kiusasi myös yhtä toista opettajaa... En vieläkään tiedä miksi teki niin minua ja sitä toista opea kohtaan. Nykyäänkin tyelämässä törmään siihen, mitä joku voisi sanoa kiusaamiseksi, eli saan vittuilua siitä, että olen kasvissyöjä, absolutisti ja että mulla on pitkä tukka. Mutta se on melko pientä, ja pyrin antamaan takaisin samalla mitalla, lähinnä esim. kertomalla julmia faktoja alkoholista tai lihansyönnistä, ja sen aiheuttamasta kärsimyksestä. Tarkoitan vain, että kusipäitä on kaikissa ikäryhmissä ja tuloluokissa. Ja niitä kannattaa kohdella yhtä vittumaisesti kuin ne kohtelee sua, kuulemma se saattaa jopa joskus muuttaa kiusaajien käytöstä. Mutta silloin pitää olla sanavalmista tyyppiä. Fyysiseen väkivaltaan en usko, paitsi itsepuolustuksena.
    Kirjattu

    muukorento

    • Uushippi
    • **
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 72
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #638 : 18. Maaliskuuta 2015 klo 06:44 »
  • Tykkää (0)

  • Todella törkeää, julmaa ja nimenomaan lapsellista edellä kuvailtu kiusaaminen. Kipeää tekee. Voi kun osaisikin sanoa jotain hyödyllistä. Voimia sulle ja sun poikakaverille Rauhan Toveri!
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #639 : 18. Maaliskuuta 2015 klo 10:56 »
  • Tykkää (0)

  • Minua suututtaa se, että poikaystävääni kiusataan siitä että se on lihava. Miksi jonkun lihavuus häiritsee niin paljon, että siitä pitää kiusata? Ne piirtelee mun poikaystävästä pilakuvia koulussa ja heittää halventavaa läppää sen vartalosta. Ne tekee sitä facebookissakin! Minuakin on kiusattu siitä, että olen lihava ja tiedän kuinka inhottavalta se tuntui. Miten kiusaamista edes voi saada loppumaan? Se on aina ollut ihan toivotonta....

    Ulkonäköön liittyvä kiusaaminen on ehkä älyttömin asia maailmassa. Tai no ehkä se on jotenkin käsitettävää jos kyseessä joukko 5-vuotiaita kakaroita, mutta vähänkin vanhemmilla ihmisillä sitä ei vaan voi ymmärtää mitenkään.

    Kiusaaminen on vaikea asia ja tiedän kokemuksesta että sitä on joskus lähes mahdotonta saada loppumaan. Monesti opettajille/vanhemille kertominen vaan kärjistää ja pahentaa tilannetta. Silloin kiusattu voi saada "vasikan" leiman ja tulla todella syrjityksi. Itse uskon että paras keino kiusaajia vastaan on piittaamattomuus ja se että rupeaa heitä fiksummaksi ja ovelammaksi. Kääntää kiusaajien jutut heitä itseään vastaan. Tuossa sinun tilanteessasi kannattaisi vaan kehottaa poikaystävää tekemään pilkkaa kiusaajien juttujen tasosta ja siitä kuinka lapsellisia he ovat.

    Mutta valitettavasti asia on monesti niinkin että jonkin verran kiusaamista vaan pitää oppia sietämään. Maailmassa pitää olla jonkin verran kova ajoittain ja jos jatkuvasti ottaa kaiken itseensä, niin ei selviä. Mutta rajat on tietenkin kaikella.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Rauhan Toveri

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 198
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #640 : 18. Maaliskuuta 2015 klo 20:40 »
  • Tykkää (0)

  • Se on aikuispuolen koulutus ja hemmot on jotai neljäkymppisiä! Mul on taas huonoa kokemusta siitä, kun olen sanonut kiusaajille takaisin. Ne aina vaan nauro. Sitten ignorasin ne, ja ne silti jatko mutta pikkuhiljaa vähän kyllästyi. Musta täytyy vaan näyttää ettei mun poikaystävä oo yksin, et sillä on ystäviä, jotka on sen puolella ja tuomitsee tollasen kakaramaisen kusipäisyyden.

    Ärsyttää kans sikana ku joku juntti tulee kiusaamaa kasvissyönnistä ja miesten pitkistä hiuksista. Ärsyttää koska ne on itte niin säälittäviä, ettei uskalla pitää huolta ittestää ja toteuttaa itteään. Ne on kaljamahasia makkaransyöjiä siksi, ettei niitä pidettäisi "epämiehekkäinä". Ihanku ne luulee et miehekkyys on välinpitämättömyydessä.
    Tunnen yhen tälläsen tyypin. Se otti lauantaimakkaraa ja sano: "tää on mun päivän salaattiannos" Tukkikoo verisuonensa, omapa on häpeänsä.
    Kirjattu

    Rauhan Toveri

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 198
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #641 : 19. Maaliskuuta 2015 klo 19:48 »
  • Tykkää (0)

  • Mullakin on huomenna vika yo-koe! Mutta se ei jännitä, koska se on uskonnon koe, jolla kalastelen vaa lisäpisteitä. Mulla on pahimmat ohi kuten ruotsi ja englanti (oon huono kielipää, mutta myös huono matikkapää)

    Hei tsemppiä sulle! Toivon että pääset edes läpi, mutta toivon myös ettei ylioppilasjuhlat oo kauheen raskaat, ettei sun sukulaiset oo liian huonokäytöksisiä. Kuulostaa tosi ärsyttäviltä tyypeiltä. Miksi kiusata toista siitä että on kasvanu eri ympäristössä? Ihan älytöntä. Mikä elämänedellytys on muka kaikille osata kaikki maatila- ja erätaidot? En minäkää ajattele että muut ihmiset on huonompia jos ne ei osaa samaa kuin minä. :'D

    En minäkää oo yo-juhlista innoissani, mutta aion ottaa ohjat käsiini ja tehdä ne omalla tavallani. En pukeudu mihinkään prinsessämekkoon. Pukeudun mihin haluan. Ja oletan vierailta epätuomitsevaa käytöstä ja kunnioitusta, että teen asiat mitä haluan. Uskon, että äitikin osaa järjestää kanssani juuri sopivat julhat. Pidän vaikka pienen koruttoman puheen improvisoituna. Turha stressata. Jätän ärsyttävät sukulaiset omaan arvoonsa, ja jos ne arvostelee ni lyön luut kurkkuun!

    (Joo, oon näin positiivinen tällä kertaa, koska oon kännissä)
    Kirjattu

    Avaruus

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 423
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #642 : 20. Maaliskuuta 2015 klo 08:16 »
  • Tykkää (0)

  • 3) joissa sukulainen x vittuilee mulle 1) kasvissyönnistä, 2) steinerkoulusta ja 3) kaupunkilaisuudesta eli 4) siitä etten osaa lypsää lehmää, kyntää peltoa, synnyttää saunassa ja tappaa karhua paljain käsin

    eli periaatteessa ei voi muuta kuin voittaa. Tai sit hävitä, miten sen nyt ottaa.
    Tää oli hauskasti laitettu. Ihan naurahdin ääneen bussissa.  :peukku :)

    Mua on nut pari päivää vituuttanut keskimääräistä enemmän. Väsymystä ilmassa. Kaikki tuntuu hiukan merkityksettömältä. Onneksi tiedän, että menee ohi - näitä fiiliksiä tulee aina muutaman kuukauden välein.
    Kirjattu

    Varjotar

    • Vieras
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #643 : 20. Maaliskuuta 2015 klo 09:23 »

    Kaiken lämmön, valon ja ihanan ajan jälkeen ulkona on taas harmaata, kylmää ja sataa jotai kuraa taivaalta..
    Kauheesti huudellaa jostai auringonpimennyksistä ja muusta avaruushömpästä, mutta eihän tuonne edes nää..
    Kirjattu

    Valmu

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 2
    Vs: Avautumista
    « Vastaus #644 : 20. Maaliskuuta 2015 klo 13:46 »
  • Tykkää (0)

  • Täällon siis muitakin yo-kokeiden kaa kärvistelijöitä. Itellä oli vika keskiviikkona, ja ennakoivien tietojen mukaan kaikki kokeet läpi menossa. Vanha kympin tytön syndrooma yrittää kuiskii korvaan noista arvosanoista, mut kyllä se läpipääsy se tärkein oli - meni miten rimaa hipoen tahansa. Mutta onnee vaan kullekin ton vikan yon kaa ja hatunnostot, jos meinaatte vielä jaksaa ton rumban, joka yo-juhlina tunnetaan!
     
    Itehän löin hanskat tiskiin sen kaa ja päätin jättää pitämättä :D En mä haluu valmistumistani juhlii parin tunnin vaivaantuneisuudella sukulaisten kaa näin suoraan sanottuna. Ovat kivoja, muttei noi kemiat vaan kohtaa. Onneks noi vanhemmat osas jo varautuu tämmöseen, eikä oo näitä joille se juhliminen on sanomaton pakko. Yhellä kaverilla kun vanhemmat alko jo 1. luokalla lukiossa suunnitteleen noita juhlii. Säälihän sen puolesta iski, kun ei hän yhtään tommosesta ite perustanut.
    Kirjattu