"Mies" ja "nainen" ovat pelkkiä konsepteja ja yksinkertaistuksia. Mutta niin ovat kaikki muutkin käsitteet. Käsitteellinen ajattelu on ihan kätevää, kunhan niihin käsitteisiin ei ala uskoa. Mitä karkeampiin yksinkertaistuksiin uskoo, sen mustavalkoisempaa on ajattelu.
En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat sillä, että käsitteet olisivat yksinkertaistuksia ja että niihin ei pitäisi uskoa.
Eihän käsitteiden ole tarkoituskaan olla mitään uskon asioita. Käsitteet ovat ihan oleellisia välineitä tiedon jäsentämisessä. Siksi ne pitää aina määritellä. Käsitteet ovat eri asia kuin käsitykset tai uskomukset, joihin taidat viitata.
Ihan ensimmäiseksi kannattaa huomata se, että meidän kielemme perustuu käsitteisiin. Ihminen on ainoa olento, joka kykenee käsitteelliseen ajatteluun. Käsitteet ovat koko ajattelumme perusta. Käsitteet ovat myös teoreettisen tieteellisen tutkimuksen perusta: huomion keskipisteenä on tällöin erityisesti se, mitä milläkin käsitteellä tarkoitetaan ja millaisessa suhteessa eri käsitteet ovat toisiinsa nähden. Tavoitteena on muodostaa käsitteellisiä malleja erilaisista - joko arjesta, havaintojen mittaustuloksista tai sitten aiemmasta teoreettisesta tutkimuksesta nousevista - ilmiöistä.
Nykyisen individualistisen aikamme kääntöpuoli on tieteellisen ajattelun väheksyminen ja sen korvaaminen yksilökokemuksella, etenkin somemaailmassa. Juuri se johtaa usein mustavalkoiseen ja yksipuoliseen ajatteluun ja saa ihmiset uskomaan kaikenlaista huuhaata ja enemmän tai vähemmän kyseenalaisessa tarkoituksessa netissä levitettyjä "tosiasioita."
Tokihan me kaikki ymmärtänemme sen, että jokaisessa yksinkertaisimmassakin asiassa tai oliossa on kymmenittäin ellei sadoittain erilaisia ominaisuuksia ja piirteitä. Kaikista erottavista puolista huolimatta asioista ja olioista voidaan löytää ainakin yksi yhteinen ja yleinen puoli, piirre, joka mahdollistaa niiden sijoittamisen saman yleiskäsitteen alle.
Sukupuoli voidaan eksaktisti määritellä useammalla eri tavalla. Sukupuoli voidaan määritellä biologisesti. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että sukupuolesta puhutaan myös muiden eliöiden kuin ihmisen kohdalla. Joillakin eliölajeilla ei ole sukupuolta lainkaan, jotkut voivat vaihtaa sitä ja jotkut ovat kaksineuvoisia. Ihmisillä biologinen sukupuoli määräytyy vanhemmilta saatujen sukupuolikromosomien mukaisesti, kuten Avaruus edellä kirjoittaa. Joillakin ihmisillä on sukupuolikromosomisia kehityspoikkeamia.
Etenkin feminismin ja naistutkimuksen piirissä on jo pitkään keskitytty sukupuolen käsitteiden purkamiseen. Naistutkimuksen hallitsevaksi paradigmaksi on noussut ajatus, ettei sukupuoli ole biologinen fakta, vaan että sukupuoli rakentuu sosiaalisesti. Se tarkoitti sitä, että lasten ympäristö ohjaa näitä käyttäytymään tietyllä tavalla - joko "tyttömäisesti" tai "poikamaisesti" ja "heteroseksuaalisesti."
Juridisesti Suomessa on nykyään kaksi sukupuolta, nainen ja mies.
Eri asia sitten on, mitä käytännön merkitystä tällaisella määrittelyllä on.
Jos katsoo yhteiskunnalista keskustelua, saa sellaisen käsityksen, että sillä taitaa olla paljonkin merkitystä.
Puhutaan esimerkiksi siitä, että miehen euro on naisen 80 senttiä sen sijaan, että puhuttaisiin siitä, miten jotkut ihmiset tienaavat samassa ammatissa enemmän kuin toiset; puhutaan miesten naisiin ja naisten miehiin kohdistamasta väkivallasta sen sijaan, että sanottaisiin ihmisten vahingoittavan toisiaan; puhutaan siitä, että pojat kasvatetaan miehen malliin ja tytöt naisellisiksi sen sijaan, että sanottaisiin vanhempien opettavan lapsilleen tiettyjä ajattelu- ja käyttäytymismalleja; urheillaan naisten ja miesten sarjoissa sen sijaan, että kaikki ihmiset urheilisivat yhdessä.
Sanomattakin selvää lienee, että yksilön kannalta tärkeintä on hänen oma sukupuoli-identiteettinsä eli se, mitä hän itse tuntee olevansa.