Oikeastaan en mäkään. Suurin osa ihmisistä ei ikinä selviä kuudenteen päivään asti, eikä niistä koskaan tuu siinä mielessä ihmistä mitä Adamilla tarkotetaan.
"en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden..."
-Saarnaaja,
"...Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia."
Mä vedän nyt tähän viel vaan jotain fiiliksellä!
Kun en nykyään jaksais ajatella että aina pitäis olla jotain, ja viel siitä yli. Must uskontostooreissa mennään pieleen jossain about siinä kohti että "Jumala loi ihmisen kuvakseen" ja sit ihminen olis niinku luomakunnan kruunu yms.. ja ihmisellä on tehtävä olla jotain merkityksellistä tms.. Pashat sentään. Ihmisellä on vaan joku erityisyysharha, jos mitään. Mulle on näyttänyt siltä että aina kun keksitään jotain uutta ja mahtavaa, niin tulee yhtä paljon ongelmia vastaan, ja siks musta näyttäis silti että yksinkertainen on kaunista. Ei ole lajista kiinni, niin on upeita tyyppejä ja juttuja maailma avaranaan! Joskus siinä on vaan yhteisistä olosuhteista kiinni enemmän kuin mistään.
Heti se ajatus että joku/jotku olis parempii ja täydempii ja enemmän 'jumalallisia' eli absoluuttisesti virheettömiä, pidemmällä jne., siis jotain _verrattuna_ johonkin muuhun ja toiseen, niin ei kelpaa mulle. Jos on jotain täydellistä, niin se on joka ikisen uniikin hippusen paikka ja kuva ja näkökulma ja dynaaminen yhteinen liike maailmas yhtäaikaisesti ja kaikenaikaa. Kaaos ja entropia kuuluu asiaan. Mutta eihä se siis väärin ole että harjoitetaan jotain pyhää ja parasta ja mitä kaikkea, viehän se, aina jonnekin, mihin lie vuoren huipulle humisemaan...Mutta sekin on vain tiettyyn pisteeseen hedelmällistä, ja jossain määrin mätää, musta, ainakin ideana.
Mua vaan jäi niin ärsyttämään, että saiks mun jutusta jonku väärän kuvan, kun mun pointti olis se että arvostan ihan todella paljon kaikkee elämää ja monimuotoisuutta ja se että sitä pystyy näin aivoillaan fiilistellä ja kelata ja 'luoda' on toki oma bonarinsa, mä vaan veikkaan että se ei ole yksinomaan ihmiselle mahdollista...ja että mitä muuta mä voisin tältä elämältä ja planeetalta etsiä kuin rakastaa ja ihastella kaikkea ihan pään pyörryksiin! Titto. Mä en tykkää eriyttää ihmistä kaikista muista. Joo, meil on omat ulottuvuudet, niin varmaan kaikil muillakin, ja ei tarkoita välttämättä mitään.
Btw. En pysty ajatella vapaasti, oon tapojen orja ja ajatukset kiertää kehää. Mutta, oikeastaan ei mun tarvitse, ei mun ole pakko tajuta tässä elämässä mitään. Joskus tietynlainen tyhmyys ja tyhjyys suojaa ja tuntuu sopivan hyvältä, niin. Kiitos.
