Ah rakas suosikkiaiheeni! Itse "vanhana" lääke"narkkina"; kymmeniä mieliala- ja psyykelääkkeitä "testanneena" sekä kolme vuotta saikulla kotona maanneena ja addiktoituneena ihmisenä, tämä todellakin kolahtaa joka kerta yhtä syvälle. Hiljalleen alkaa mielipiteet pikkusen tasoittua, enkä jaksa enää syyttää yksistään lääketeollisuutta ja yhteiskuntaa, vaan alkaa nähdä asiaan syvempääkin merkitystä. Kuinka emme ole löytäneet itseämme, kuinka emme tiedä ketä olemme, mitä varten me olemme, mikä tekee meidän arvokkaiksi. Mikä on elämäntehtäväni? Ja kuinka sen löytääkään kun kuuluisi käydä töissä ja tuottaa, olla yhteiskunnan orjana ja samaanaikaan vähän napista kuinka jokin on vähän vinksallaan.
Tarviiko sen olla niin? Olen havainnut kuinka ihmiset ovat inhimillisiä ja ymmärtäväisiä, jos vain itsekin on. Maailma on kylmä ja masentava jos tahdot sen niin nähdä. Lopulta se kuitenkin lähettää kaiken minkä tarvitset, jos opettelet sen pyytämään. Mielen kahleet ovat kuitenkin voimakkaita. Niin voimakkaita että muuttavat fyysisen maailmamme todellisuutta ja kahleesi todellakin konkretisoituvat. Se on ihmeellistä! Mutta kuinka yhtä ihmeellistä on että kun muutat fyysistä maailmaasi luopumalla, se on kuin symboliikkaa, joka muuttaa yhtälailla mieltäsi. Lopulta huomaat olevasi jostakin kahleestasi vapaa, eikä se enää vedä sinua alaspäin, sillä johan olet kasvamassa, ei enää tarvitse jäädä maahan makaamaan. Johan olet kasvamassa omaa kauneuttasi suuremmaksi, kun näet mikä on SINUN totuutesi, SINUN väyläsi kanavoida omaa totuuttasi, kahleesi rikkoutuvat, kuulet niiden kalahtavan maahan, mutta et silloin enää välitä sillä olethan vapaa.
Vieläkin minulle tulee hetkiä ja kausia kun mieli vie niin syvälle ettei "millään enää ole väliä". Mutta eihän se ole totta, miksi sitten takertuisin tähän maailmaan jos se on täysin merkityksetön. Silloin maailmassa on enää minä ja oma pahaolo. "Minua ahdistaa, minua masentaa, minä kärsin, minä raukka" mantraa mieli. Ihana rakas mieli kun oletkin siinä aina auttamassa! Sitten jokin sisällä sanoo, "Olet tässä hetkessä, ja joka hetkessä sinulla on mahdollisuus päästää irti edellisestä".
Masentunut mieli on kuin sokeus. Se saartaa joka puolelta, mutta kun näkee sen olevan pelkkä mörkö, sille voi nauraa ja kirjoittaa runoja. Itse olen maalannut ja piirtänyt, uponnut omaan kuvitteelliseen satumaailmaani niin syvälle että unohdan maailman ympärilläni. Kuvaan sitä kuin päästäisi kaikesta irti ja antaisi itsensä vain pudota pudota pudota. Koko maailma ympärillä menettää muotonsa, kaikki särkyy ja tuntee kuinka tuuli kulkee ohitsesi. Odottaa koska maa tömähtää jalkoihin eikä kuitenkaan tiedä koska. Lopulta se tömähtää ja kaikki on järjestäytynyt uudelleen. Paremmaksi.
Toivotan voimia mielensä vangeille. Lähetän teille suunnatonta valoa ja rakkautta, sillä te olette sitä
Toivon että voisit avata silmäsi ja nähdä, maailma on tässä kanssasi, joka hetkessä, se on valmis antamaan sinulle mitä tahdotkin. Uskalla vain, uskalla olla oma itsesi ja vapaudu.
psssst.. Vaihtoehtohoidoista voisi olla myös apua. Itse olen tykästynyt kuismaan sisäisesti ja ulkoisesti (hieron keuhkopisteisiin), kauranversouutteeseen, ulkoiluun, hyvään ruokavalioon ja muiden antamiin hoitoihin! Eilen sainkin äänimaljahoidon, oli aika huippu
