Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Mielenterveys ongelmat - 10

Johnnyboy92

  • Hippi
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 1583
Vs: Mielenterveysongelmat
« Vastaus #135 : 15. Toukokuuta 2013 klo 10:45 »
  • Tykkää (0)

  • Mutta kaikkien on silti oltava sosiaalisia, koska kaikki vain ovat sitä? ??? Itse olen alkanut jälleen ymmärtää erakkoutta entistä paremmin.

    No on jotain asioita jotka on lähes kaikille ihmisille yhteisiä. Ei se sosiaalisuus tarkoita sitä että aina haluaisi olla muiden seurassa, vaan että on joskus halu olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Aika harva on kuitenkaan sellainen että ei koskaan haluaisi nähdä muita ihmisiä. Ihminen on alunperin laumaeläin, joka tarvitsee muita ihmisiä ainakin joskus. En millään usko että täydellinen eristäytyminen muista olisi pitkän päälle hyvä juttu...

    Pidän itseäni sosiaalisena ihmisenä, vaikka voin hyvin elää "erakkona" kauankin. Mutta joskus sitä vaan haluaa tavata muita ja kommunikoida, vaihtaa pari sanaa.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Colourflower

    • Vieras
    Vs: Mielenterveysongelmat
    « Vastaus #136 : 15. Toukokuuta 2013 klo 11:17 »

    Ihminen on alunperin laumaeläin, joka tarvitsee muita ihmisiä ainakin joskus.

    Ihminen poikkeaa useimmista muista eläinlajeista sikäli, että ihminen on kehittynyt ylittämään kaikki epäabsoluuttiset biologiset rajansa. Erakkouden perusteleminen kumoon biologialla on minusta hieman samankaltaista kuin homoseksuaalisuuden perusteleminen kumoon biologialla.

    Summa summarum: annetaan erakoiden olla erakkoja, epäsosiaalisten epäsosiaalisia ja eri lailla sosiaalisten eri lailla sosiaalisia. Mielenterveysongelmien ehkäisemisessä on tärkeää se, ettei ihmisten ole pakko olla yhtään mitään.
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Mielenterveysongelmat
    « Vastaus #137 : 15. Toukokuuta 2013 klo 11:22 »
  • Tykkää (0)

  • Summa summarum: annetaan erakoiden olla erakkoja, epäsosiaalisten epäsosiaalisia ja eri lailla sosiaalisten eri lailla sosiaalisia. Mielenterveysongelmien ehkäisemisessä on tärkeää se, ettei ihmisten ole pakko olla yhtään mitään.

    Juurikin noin :)
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    gemma

    • Vieras
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #138 : 17. Toukokuuta 2013 klo 21:50 »

    Harvan psyyke tosiaan kestää "täydellistä" erakkoutta vailla ihmiskontakteja. Itsekin nautin satunnaisista kohtaamisista, joihin ei liity mitään odotuksia tai vaatimuksia kummankaan taholta; vaikka junassa tms. Autankin ihmisiä mielelläni esim lastenvaunujen nostamisessa tai jos muutoin pienellä eleellä voin helpottaa toisen tilannetta. Pystyn myös juttelemaan niitä näitä vieraiden ihmisten kanssa, mutta syvemmät ystävyyssuhteet tosiaankin tapaa mutkistua edetessään juuri erilaisten odotusten takia. Ja kuten sanottu, viihdyn yksinkin ja tarvitsen sitä. Kirjojen tai käsitöiden parissa, omassa mielikuvitusmaailmassani tai metsässä hupsahtaa helposti tuntikausia. Olen lisäksi hässäkän jälkeen lopen uupunut. 3-4h aktiivista sosiaalista kanssakäymistä ja olis pakko päästä nukkumaan ja lepäämään..
    Meitä on monenlaisia ja kaikille on paikkansa. Pitää vaan hyväksyä oma ominaislaatunsa ja pyrkiä luomaan elämäänsä semmoset puitteet, että voi hyvin. Nykymaailma vaan korostaa liikaa ulospäinsuuntautuneisuutta ja ujot tai vähemmän sosiaaliset joutuu selittelemään tai jopa häpeämään. Tärkeät asiat usein tapahtuu kuitenkin omassa päässä, kun saa kaikessa rauhassa pohtia tai vaan olla.
    Monet tietysti kärsiikin yksinäisyydestä nykyään, sekin on kurjaa. Mulla kuitenkin on puoliso ja se muuttaa kuviota, että mulla on juttukumppani ja läheisyyttä, ja en kaipaakaan isoa ystäväpiiriä. Mun kohdalla tää tilanne on ainakin osin oma valinta tai elämä vaan on muotoutunut tähän suuntaan..  :)
    Kirjattu

    Punkhippi

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 38
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #139 : 24. Toukokuuta 2013 klo 23:24 »
  • Tykkää (0)

  • Harvan psyyke tosiaan kestää "täydellistä" erakkoutta vailla ihmiskontakteja. Itsekin nautin satunnaisista kohtaamisista, joihin ei liity mitään odotuksia tai vaatimuksia kummankaan taholta; vaikka junassa tms. Autankin ihmisiä mielelläni esim lastenvaunujen nostamisessa tai jos muutoin pienellä eleellä voin helpottaa toisen tilannetta. Pystyn myös juttelemaan niitä näitä vieraiden ihmisten kanssa, mutta syvemmät ystävyyssuhteet tosiaankin tapaa mutkistua edetessään juuri erilaisten odotusten takia. Ja kuten sanottu, viihdyn yksinkin ja tarvitsen sitä. Kirjojen tai käsitöiden parissa, omassa mielikuvitusmaailmassani tai metsässä hupsahtaa helposti tuntikausia. Olen lisäksi hässäkän jälkeen lopen uupunut. 3-4h aktiivista sosiaalista kanssakäymistä ja olis pakko päästä nukkumaan ja lepäämään..
    Meitä on monenlaisia ja kaikille on paikkansa. Pitää vaan hyväksyä oma ominaislaatunsa ja pyrkiä luomaan elämäänsä semmoset puitteet, että voi hyvin. Nykymaailma vaan korostaa liikaa ulospäinsuuntautuneisuutta ja ujot tai vähemmän sosiaaliset joutuu selittelemään tai jopa häpeämään. Tärkeät asiat usein tapahtuu kuitenkin omassa päässä, kun saa kaikessa rauhassa pohtia tai vaan olla.
    Monet tietysti kärsiikin yksinäisyydestä nykyään, sekin on kurjaa. Mulla kuitenkin on puoliso ja se muuttaa kuviota, että mulla on juttukumppani ja läheisyyttä, ja en kaipaakaan isoa ystäväpiiriä. Mun kohdalla tää tilanne on ainakin osin oma valinta tai elämä vaan on muotoutunut tähän suuntaan..  :)

    Tämä!
    En itse ymmärrä, miksi nautin enemmän juuri tuollaisista satunnaisita kohtaamisista ku jostain syvistä ihmissuhteista. Jos en olisi niin ujo luonteeltani, pyrkisin enemmän tilanteisiin jossa tapais ja voisi keskustella täysin tuntemattomien ihmisten kanssa.
    Tosin tällä hetkellä olisin kyllä ihan valmis luopumaan kaikista muista ihmissuhteista jos sais tilalle sen yhden henkilön jonka kanssa tulis täydellisesti toimeen.
     - Kalle
    Kirjattu

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #140 : 25. Toukokuuta 2013 klo 00:14 »
  • Tykkää (0)

  • Tämä!
    En itse ymmärrä, miksi nautin enemmän juuri tuollaisista satunnaisita kohtaamisista ku jostain syvistä ihmissuhteista. Jos en olisi niin ujo luonteeltani, pyrkisin enemmän tilanteisiin jossa tapais ja voisi keskustella täysin tuntemattomien ihmisten kanssa.
    Tosin tällä hetkellä olisin kyllä ihan valmis luopumaan kaikista muista ihmissuhteista jos sais tilalle sen yhden henkilön jonka kanssa tulis täydellisesti toimeen.
     - Kalle

    Kävin tänä iltana kävelyllä metsässä. Istun hetken aikaa hiljaisuudessa katsomassa kuuta ja vihreää luontoa. Kun tulin takaisin kotiin, tuli kadulla vastaan joukko möykkääviä teinejä. Tajusin että enpä juuri välitäkään monista ihmisistä, minun oli paljon parempi olla keskellä hiljaista luontoa, yksin. Luonto oli hiljaa ja aistin että se jotenkin jopa kuunteli minun ajatuksiani.

    Oon itsekin haaveillut siitä että kohtaisin sen jonkun erityisen ihmisen kenen kanssa synkkaisi täydellisesti. Mutta mitä enemmän näen tätä maailmaa, niin sen kaukaisemmalta ajatus tuntuu. En enää tiedä että osaanko haaveillakaan sellaisesta. Ja miksi pitäisikään? Miksi minun pitäisi haluta esimerkiksi naimisiin tai perustaa perhe jos en halua? Kannattaa miettiä että mitä oikeastaan haluaa elämältä ja ihmisiltä. Osa meistä on vaan yksineläjiä, joille riittää se että ympärillä on luonto ja maailmankaikkeus. Ehkä siinä on jotain mystistä yhteyttä johonkin suurempaan, ehkä ei.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Punkhippi

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 38
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #141 : 25. Toukokuuta 2013 klo 09:46 »
  • Tykkää (0)

  • Kävin tänä iltana kävelyllä metsässä. Istun hetken aikaa hiljaisuudessa katsomassa kuuta ja vihreää luontoa. Kun tulin takaisin kotiin, tuli kadulla vastaan joukko möykkääviä teinejä. Tajusin että enpä juuri välitäkään monista ihmisistä, minun oli paljon parempi olla keskellä hiljaista luontoa, yksin. Luonto oli hiljaa ja aistin että se jotenkin jopa kuunteli minun ajatuksiani.

    Oon itsekin haaveillut siitä että kohtaisin sen jonkun erityisen ihmisen kenen kanssa synkkaisi täydellisesti. Mutta mitä enemmän näen tätä maailmaa, niin sen kaukaisemmalta ajatus tuntuu. En enää tiedä että osaanko haaveillakaan sellaisesta. Ja miksi pitäisikään? Miksi minun pitäisi haluta esimerkiksi naimisiin tai perustaa perhe jos en halua? Kannattaa miettiä että mitä oikeastaan haluaa elämältä ja ihmisiltä. Osa meistä on vaan yksineläjiä, joille riittää se että ympärillä on luonto ja maailmankaikkeus. Ehkä siinä on jotain mystistä yhteyttä johonkin suurempaan, ehkä ei.

    Jep. Mä tunnen suurta sympatiaa ihmisiä kohtaan jotka haluaa elää yksin. Eniten vaan ärsyttää kun ympärillä olevat ihmiset ja yhteiskunta on sitä mieltä, että ihminen ei voi olla onnellinen yksin. Paskat, tottakai voi. Esim. joku TV:stä tuttu House: Sarja pyrkii antamaan hänestä sellaisen kuvan ettei hän muka olis onnellin yksin, miksei ihmiset muka voi olla onnellisia yksin?
    Myönnän, itse en ainakaan tällä hetkellä tunne olevani ihminen joka haluaisi viettää elämänsä ilman sitä significant other -ihmistä, mutta kaikki sympatiat niille jotka siihen pystyy.
     - Kalle
    Kirjattu

    tuulitukka

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 158
      • Burning in Water Drowning in Flame
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #142 : 25. Toukokuuta 2013 klo 18:52 »
  • Tykkää (0)

  • Miksi minun pitäisi haluta esimerkiksi naimisiin tai perustaa perhe jos en halua? Kannattaa miettiä että mitä oikeastaan haluaa elämältä ja ihmisiltä. Osa meistä on vaan yksineläjiä, joille riittää se että ympärillä on luonto ja maailmankaikkeus. Ehkä siinä on jotain mystistä yhteyttä johonkin suurempaan, ehkä ei.

    Jep. Mä tunnen suurta sympatiaa ihmisiä kohtaan jotka haluaa elää yksin. Eniten vaan ärsyttää kun ympärillä olevat ihmiset ja yhteiskunta on sitä mieltä, että ihminen ei voi olla onnellinen yksin. Paskat, tottakai voi.

    Itse tunnen että yksin olemisen ja sosiaalisen puolen välillä voi löytää toimivan tasapainon. Ehkä se on sitten sitä keskivertoisuutta jota kirosit aikaisemmin jossain keskustelussa Johnnyboy, tai ehkä se on vain päättämättömyyttä kun ei ole vielä varma siitä mitä todella haluaa. Yleisesti ottaen olen kuitenkin pyrkinyt miettimään, että yhden päätöksen tai mielipiteen ei tarvitse sulkea pois muita vaihtoehtoja. Se että jättää ovia auki elämässä tuo vapauden tunnetta.
    Itse koen aivan omanlaistaan rauhaa ja tyytyväisyyttä luonnon keskellä, vapautta jota ihmisten seurasta ei löydy. Sama toimii myös hevosten kanssa ulkoillessa, yksinäisyys ei tunnu yksinäisyydeltä kun tuntee yhteyttä ympäristöönsä. Uskon että voisin olla tyytyväinen yksin erämökissä pelkän luonnon keskellä ja välillä meneekin aikoja hyvin vähäisellä ihmiskontaktilla.
    Kuitenkin nautin tärkeimpien ihmisten seurasta ja ihanien hetkien jakamisesta heidän kanssaan. Ja vuosien myötä ystäväpiiri ympärillä onkin muokkautunut sellaiseksi että mukana pysyneet ihmiset ymmärtävät sen että viihdyn myös hiljaisuudessa ja tarvitsen joskus tilaa itselleni. Se 'significant other' niin kuin punkhippi mainitsi puuttuu omasta elämästänikin. Ja toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että hyvä niin. En vain ole tavannut sitä ihmistä jonka kanssa olisin valmis jakamaan oman elämäni. Ehkä joskus kun aika ja ihminen löytyy, mutta juuri nyt koen asian aika epäolennaiseksi.

    Ehkä kaikki kiteytyy siihen, onko tilanteesi oma valintasi vai ei. Psykologisestihan se on kuitenkin yksi aivojen puolustusmekanismeista on olla tyytyväisempi niihin asioihin jotka se on itse valinnut. Se pätee niin pieniin jokaipäiväisiin valintoihin ruokaostoksilla käydessä, kuin suurempiin päätöksiin elämässä. Toki sopeutumiskyky auttaa niissäkin tilanteissa tai valinnoissa joihin jokin ulkoinen seikka pakottaa sinut, mutta samanlaista puolustusmekanismiä niihin tilanteisiin ei taida olla. :)
    Kirjattu
    “Normality is a paved road: It’s comfortable to walk, but no flowers grow on it.”

    Peikko

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 35
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #143 : 13. Lokakuuta 2013 klo 13:25 »
  • Tykkää (0)

  • Täälläkin eräs jolla on masennus,ahdistus sekä paniikkihäiriötä. Sen kun yhdistää herkkään luonteeseen niin välillä ei ole todellakaan kivaa. Nyt kun eräs parisuhde tuli lopulliseen päätökseen ja sain tietää joitakin asita persoonasta piti eilen käväistä päivystyksessä. Itkin hysteerisesti ja ei meinannut loppua tulla. Sain rauhottavia sentään. Koulukin ollut katkolla nyt kauan. Yksin jääminen on pahinta. Peräänkuulutankin aina sitä, että katotaan ystäviemme perään ja kysytään jos vaikuttaa siltä että nyt ei ole kaikki hyvin. Lähimmäisenrakkautta tarvitaan kun ajat ovat vaikeat.
    Kirjattu
    Peace and love

    voikukka

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 9
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #144 : 18. Lokakuuta 2013 klo 13:14 »
  • Tykkää (1)

  • Kun nyt tässä on niin kiivasta keskustelua sosiaalisuudesta ja erakoitumisesta, niin tulipahan vaan mieleeni että kannattaa katsoa leffa nimeltäInto the wild. Aivan upeasti tehty, henkeäsalpaavia kohtauksia. Tositapahtumiin perustuva tarina nuoresta, joka päättää lähteä yksin alaskaan. Mutta eniten minua leffassa kosketti lause, jonka hän kirjoitti juuri ennen kuolemaansa. Happiness is only real when shared.
    Siinä jotain ajateltavaa. Tottakai ihminen voi nauttia yksinolosta, mutta itse tajusin, että ei ne parhaimmatkaan kokemukset tunnu niin hyviltä, jos sitä ei saa jakaa kenenkään kanssa. Ei tarvitse koko ajan olla sosiaalinen, mutta esimerkiksi kun kerrotte kokemuksistanne metsän siimeksessä täällä. Sehän on tämän hyvän olon tunteen jakamista muiden kanssa.
    Kirjattu
    When they're raving in their party bus
    we'll be smoking in our hippie bus

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #145 : 18. Lokakuuta 2013 klo 13:25 »
  • Tykkää (0)

  • Luin Liberosta (vasemmistonuorten lehti) jutun jossa esitettiin kiinnostava argumentti; Masennus ei ole sairaus vaan oire sairaasta yhteiskunnasta joka vaatii ihmisiltä liikaa. Tämän vuoksi masennuksen määrä on lisääntynyt räjähdymäisesti viime vuosikymmeninä kuin oravanpyörän tahti on alkanut kiihtyä yhä enemmän. Ehkä ihmiset jotka saavat masennuksen, ovat vain herkkiä eivätkä kestä järjetöntä stressiä mitä nykyinen yhteiskunta aiheuttaa.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    Erakkorapu

    • Hipahtava
    • ***
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 181
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #146 : 18. Lokakuuta 2013 klo 15:06 »
  • Tykkää (0)

  • Luin Liberosta (vasemmistonuorten lehti) jutun jossa esitettiin kiinnostava argumentti; Masennus ei ole sairaus vaan oire sairaasta yhteiskunnasta joka vaatii ihmisiltä liikaa. Tämän vuoksi masennuksen määrä on lisääntynyt räjähdymäisesti viime vuosikymmeninä kuin oravanpyörän tahti on alkanut kiihtyä yhä enemmän. Ehkä ihmiset jotka saavat masennuksen, ovat vain herkkiä eivätkä kestä järjetöntä stressiä mitä nykyinen yhteiskunta aiheuttaa.
    Mää en usko itekkää että masennus on sairaus, mutta tuohon argumenttiinhan vois vastata että masennus on oire siitä miten yksilö ite käsittelee ne vaatimukset jotka siihen kohistetaan.

    Ja oravanpyörässähän pahinta on just se, että miten vaikiaks elämä mennee ku siitä putuaa pois. Mitä sitte? Mennee jonnekki mäkkäriin töihin, tai ottaa opintolainaa että pääsee kouluun, tai ellää toimeentulotuella? Nuo "viralliset" polut tuntuu kaikki jotenki aika huonoilta valinnoilta, sehän on ihan ilimeselevää että vaatii auttamatta jonkusortin "suhteita" jos aikoo saaha töitä tai elannon jottain muuta kautta. Ja jos haluaa vakuuttaa jonku mahollisen työnantajan siitä että oot taitava jossain vaikkei sulla siihen koulutusta ookkaan, nii sen pittää luottaa suhun ihan vitusti eli sun pittää antaa itestäs tosi hyvä kuva, mikä on aivan vitun mahotonta jos oot sosiaalisesti jotenki vetäytyvä tai tottunu siihen että kaikki on niin vitun virallista ja vaikeaa ja että sun on oikeastaan turha ees yrittää.
    « Viimeksi muokattu: 18. Lokakuuta 2013 klo 15:14 kirjoittanut Erakkorapu »
    Kirjattu

    Aurelia

    • Hippiäinen
    • *
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 10
      • Aurelias
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #147 : 09. Marraskuuta 2013 klo 12:27 »
  • Tykkää (0)

  • Täälläkin eräs jolla on masennus,ahdistus sekä paniikkihäiriötä. Sen kun yhdistää herkkään luonteeseen niin välillä ei ole todellakaan kivaa. Nyt kun eräs parisuhde tuli lopulliseen päätökseen ja sain tietää joitakin asita persoonasta piti eilen käväistä päivystyksessä. Itkin hysteerisesti ja ei meinannut loppua tulla. Sain rauhottavia sentään. Koulukin ollut katkolla nyt kauan. Yksin jääminen on pahinta. Peräänkuulutankin aina sitä, että katotaan ystäviemme perään ja kysytään jos vaikuttaa siltä että nyt ei ole kaikki hyvin. Lähimmäisenrakkautta tarvitaan kun ajat ovat vaikeat.

    Se on kyl tärkeetä, että pitää lähimmäisistä huolen ja miksei vois oikeasti toimia toisen hyväksi. En tykkää siitä, että ajatellaan vaan, että "omapahan on elämänsä" ja että "hän on aikuinen". Kaikki ovat sisimmältään haavoittuvia eivätkä selviä ilman toisten auttamista. Ei ihminen tajua omaa parastaankaan, jos on kauhean paha olo ja miettii itsaria esimerkiks. Kyl silloin pitää nähdä vaivaa toisen hyväksi. Kyllä se elämä kuitenkin on lahja. Vaikka toisaalt kaikilla on oma päätäntävalta ja vapaus, mut silti. Näkisin asian tällä lailla, omalla tavallani. Kuitenkin on hyvinvointivaltio ja paljon tapoja auttaa. Luulis, et on aina mahdollista jotenkin auttaa. Itse olen ollut syvästi masentunut ja kyllä oli kuitenkin hyvä olla sairaalassa, vaikka välillä harmitti olla siellä ja voihan se joskus olla väkisin sinne vientiä, mutta loppuen lopuksi toisen välittämistä ja elämän pelastamista.
     Esimerkiks omassa elämässä on sellainen esimerkki, että eräs kaveri käyttää nykyään enempi huumeita, siirtynyt vahvempiinkin. Hyvä ystäväni on läheisempi huumeita käyttävän kaverin kanssa ja uskoo ettei voi auttaa, että ei voi muuta kuin puhua ja, että "Hän on aikuinen ihminen.". Se suututtaa. Toisaalta on kurja, että toimisi radikaalisti esimerkiksi kertoisi hänen vanhemmilleen tuosta ja aiheuttaisi älytöntä huolta, mutta vielä kamalampaa on se, että oma lapsi kuolee. Itsekin voisin toimia kaverin hyväksi, mutta on mullakin kynnys siihen... :/ En ole edes niin perillä hänen asioistaan. Oikeastaan mun pitäisi tutustua kaveriin paremmin. Hankala tilanne sinällään. Toinen kaveri sanoi myös, että "turhaan sä yrität pelastaa koko maailmaa." Ehkä sitä toisaalta on liian naiivi, mutta ei siinä mitään pahaa. Kuten Peikko ilmaisikin, niin pidetään toisistamme huolta! 
    Kirjattu
    When you stop dreaming it's time to die

    Johnnyboy92

    • Hippi
    • *****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 1583
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #148 : 09. Marraskuuta 2013 klo 12:41 »
  • Tykkää (0)

  • Aina jos haluaa auttaa jotakuta toista tämän mielenterveysongelmien kanssa, niin kannattaa muistaa pari juttua. Ensinnäkin se että loppujen lopuksi vain ihminen itse voi pelastaa itsensä. Ja toiseksi kannattaa miettiä todella että onko itsellä energiaa auttamiseen. Jos ei ole, niin sitten siinä vaan kuluttaa itsensä loppuun eikä oikeasti saa toistakaan autettua.

    Itseäni ärsytti pahimpina masennusjaksoina ne jotka tulivat säälimään minua. En minä hitto vie kaivannut sääliä! Säälistä ja surkuttelusta ei ole mitään iloa. Sen sijaan se mitä todella olisin tarvinnut, olisi ollut joku joka kuuntelisi ja kohtelisi minua ihmisenä, eikä jonain onnettomana sairaana.
    Kirjattu
    "Life is not a problem to be solved, but a reality to be experienced" -Kierkegaard

    JazzDj

    • Kukkaishippi
    • ****
    • Poissa Poissa
    • Viestejä: 261
    Vs: Mielenterveys ongelmat
    « Vastaus #149 : 10. Marraskuuta 2013 klo 01:24 »
  • Tykkää (0)

  • Itseäni ärsytti pahimpina masennusjaksoina ne jotka tulivat säälimään minua. En minä hitto vie kaivannut sääliä! Säälistä ja surkuttelusta ei ole mitään iloa. Sen sijaan se mitä todella olisin tarvinnut, olisi ollut joku joka kuuntelisi ja kohtelisi minua ihmisenä, eikä jonain onnettomana sairaana

    Muistuttaa vähän omaa tilannettani ala-asteella. Olin masentunut, mutta enemmän musta tuntui että ihmiset olis mulle suuttuneita jostain. Tietenkin siihen oli ihan syykin. Mun itsemurhauhkaukset oli ehkä vähän pelottavia 3 luokkalaisille. Yksi syy miksi en ole hakenut apua mihinkään masennuksiin ja muihin on varmaan säälin pelko. Aika hyvin mä pärjään itsekkin. Sitä paitsi masennus on paranemaan päin.
    Kirjattu