Mutta kuka on mielestäsi syyllinen näihin näkemiisi ongelmiin? Syytätkö kaikesta yhteiskuntaa? Vai päättäjiä vai vaikka sitä naapuria jolla on se mersu?
Kaikki liittyy kaikkeen, ihan kaikki ihan kaikkeen. Me kaikki olemme omalla pienellä vähäisellä tavallamme syyllisiä, toiset vähän enemmän kuin toiset, mutta toisaalta kukaan meistä ei ole niin syyllinen että joutuisi oikeasti syyllisen viittaa kantamaan. Kyllä eniten syyllistävä sormeni osoittaa yhteiskuntajärjestelmän suuntaan. En ole niin naiivi, että kuvittelisin kaiken parantuvan heti jos kapitalismi lakkautetaan, mutta emme voi kieltää sitä että kapitalismi muodostaa tässä kaikessa sen oleellisen möhkäleen. Voimme puhua kilpailuyhteiskunnasta, tehokkuusyhteiskunnasta, luonnosta vieraantuneesta elämänmuodosta, Babylonista – kaikki ovat vain saman hahmon eri puolia tai ilmentymiä.
Ja missä tavallisia köyhiä syyllistetään vaatimattomista kulutusvalinnoista?
Klassinen esimerkki: olet vilukissa, lämmität asuntosi 22-asteiseksi = olet syyllinen energiapulaan ja ilmastonmuutokseen. Samaan aikaan eräät toiset saavat tehdä mitä lystäävät ja kuluttaa tietysti ihan holtittomasti niin energiaa kuin luonnonvarojakin. Hehän ovat joko saavuttaneet aseman, jossa ovat yleisen syyllistämisen yläpuolella (=sikarikkaat) tai tekevät jotain, mikä on yhteiskuntajärjestelmän suojeluksessa (=bisnestä).
Muutenkin olisi hauska kuulla, miten koet itsesi syyllisetyksi, kun se mainittiin useampaan otteeseen listassasi. En näet ole omalla kohdallani tällaiseen syyllistämiseen kyllä törmännyt.
Enemmän olen katsellut toisten syyllistettynä olemista kuin tullut itse syyllistetyksi. Esimerkiksi raiskattu tyttö saa kuulla ympäriltään (tyypillisesti vanhemmilta miespuolisilta), että mitäs läksit liian lutkahtavissa vaatteissa kaupungille. Tällainen on täysin naurettavaa, varsinkin kun tytöille mainostetaan koko ajan jatkuvalla syötöllä sekä kyseisenlaisia vaatteita että kokonaista elämäntapaa, jossa tytön
osa on näyttää lutkahtavalta.
Ja Suomessa nyt ei tosiaan ole kauheasti köyhyyttä. Asunnottomuutta ei juurikaan ole, ruokaa on mahdollista saada ja jopa terveydenhuoltoa, jos on siunattu kärsivällisellä luonteella. Että ei tämä nyt niin huono yhteiskunta ole. Millaisena sinä näet suomalaisen köyhyyden?
EU:n määrittelyn mukaan nykysuomalaisista on köyhiä muistaakseni, olisikohan ollut 800 000, joten kyllä se melkoinen luku on. Totta kai paljon siitä köyhyydestä on suhteellista: jotain saa aina kaupasta hengen pitimiksi, vaikka se olisikin jotain lisäaineshittiä tai pelkkää perunaa + 1 vaihtuva lisuke. Ja tietysti moni köyhyysongelma voidaan mieltää itseaiheutetuksi, mutta sellainen on jälleen kerran – tadaa – syyllistämistä. Usein köyhyys liittyy Suomessa moniin muihin ongelmailmiöihin, joista vyyhdin purkaminen voidaan aloittaa yhtä hyvin: työttömyys, velkaisuus, alkoholismi, muut päihdeongelmat, psyykkiset häiriöt kuten erilaiset pakkoajatukset ja riippuvuudet. Mutta jälleen, elleivät nämä ihmiset olisi näistä syistä köyhiä, meillä tuskin olisi käytössämme yhtään sen enempää varallisuutta, joten he olisivat muista syistä köyhiä (voittajien ja häviäjien yhteiskunta?) tai jotkut muut olisivat nykyistä köyhempiä. Ja parempi niin, ettei Suomessa ole nykyistä enempää varallisuutta, sillä kokonaisuutena Suomi on rikas maa.
Kärsivällistä luonnetta kyllä tarvitaan niin terveydenhuollossa kuin myös sosiaalitukien haussa. Viime vuosikymmenellä oli Oulussa tilanne, jossa jokaista toimeentulotukierää sai jonottaa seitsemän viikkoa. Sellaisena aikana ei köyhällä ole paljon muita vaihtoehtoja kuin vippailla toisilta, mikä on omiaan aiheuttamaan velkakierteen. Hieman paremman, mutta edelleen huonon jonotilanteen vallitessa eräälle tuttavalleni sattui niin, että hän sai odottaa toimeentulotukipäätöstä neljä viikkoa, minkä jälkeen hänelle lähetettiin ilmoitus: liitteitä puuttuu. Tuttavani toimitti vaaditut, aiemmin epähuomiossa unohtuneet liitteet – ja taas meni viikkokausia, ennen kuin tapahtui mitään. Hänen ruokavalionsa käsitti tuona aikana Euroshopper-spagettia ja -ketsuppia, sillä siitä ruuasta tuli kylläinen olo. Muutamia vuosia aikaisemmin puolestaan exäni pikkuveljeltä evättiin toimeentulotuki kokonaan hänen sitä haettuaan. Kun exäni meni veljensä mukaan samaan paikkaan ja laittoi pöytään hieman mustaa valkoisella (eli faktoja toimeentulotuen tarpeesta ja oikeudesta), kas kummaa: tuki myönnettiin. Hyvin moniaalla on jo kauan kuiskittu, että sosiaalituista päättäviä ihmisiä ohjeistetaan epäämään tuki kaikilta mahdollisilta ihmisiltä, kun ala on vuodesta toiseen niin alibudjetoitu että on "pakko" säästää vaikka väkisin. Hyvinvointijärjestelmä on siis edelleen periaatteessa olemassa, mutta se ei toimi alkuunkaan niin kuin pykälät sanelevat.
Lisätekijänä on syytä muistaa asioiden kehityssuunta. Vaikka asiat eivät vuonna 2012 olisikaan ihan katastrofaalisesti, ne ovat edenneet huonoon suuntaan jo 1980-luvun lopulta alkaen, kun köyhien ja rikkaiden välinen kuilu lähti kasvamaan ja yhteiskuntaelämä loi pohjan seuraavan vuosikymmenen lamalle, joka räjäytti työttömyyden pysyvästi moninkertaiseksi. 80-luvulla Suomessa ylpeiltiin sillä, että rikkaan ja köyhän kansanosan välinen ero oli ns. länsimaiden pienin. Ei ole enää, eikä missään ole enää samanlaista kuin täällä 80-luvulla. En pidä takatukkien vuosikymmentä minkäänlaisena ihanneaikana, mutta se sentään on sellainen hieman tasa-arvoisempi, oikeudenmukaisempi, demokraattisempi ja ihmiskasvoisempi aikakausi, jonka itse olen elänyt. (Suvaitsevaisuus on kyllä mennyt joiltakin osin huimasti eteenpäin, mikä auliisti myönnettäköön. Mutta toisilta osin sekin on jopa taantunut.)
Asunnottomuudesta, tukien saamisesta vielä puheen ollen: suosittelen myös katsomaan Aki Kaurismäen elokuvan
Mies vailla menneisyyttä ja pohtimaan kunnolla, mitkä asiat elokuvassa ovat tai voisivat olla ihan oikeasti totta.
Eräältä ystävältäni muuten tuli kesken tämän kirjoittamisen tekstiviesti: "K. viilsi ranteen auki ja hyppäsi sillalta, on nyt osastolla lääketokkurassa." Sattumaa kai...?