Itse on tullut pohdittua paljon samaa asiaa. Vuoden vegaanina olleena olen alkanut ajatella, että kyseinen ajatusmaailma on itselleni ehkä turhankin radikaali. En tuomitse "eläinten hyötykäyttöä", jos kyse on ns. symbioottisesta suhteesta. Eläinten kanssa on eletty rinta rinnan kautta ihmiskunnan historian, luontoa ja eläintä kunnioittaen. Eihän ilman niitä ole voitu selviytyä! Tähän on kuulunut myös jossain määrin eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen.
Nykyinen suhde luontoon ja eläimiin on kuitenkin vahingollinen ja epäkunnioittava, siihen perustin oman parin vuoden ovo-laktoilusta jalostuneen veganisminikin.
On tavallaan helpompi olla ehdoton kuin syynätä ja tarkastaa jokaisen suupalansa alkuperä erikseen - maito ja muna on siis lihan lisäksi ihan perusteltua jättää kuluttamatta, kerran vaihtoehtoja oikeasti löytyy. Samanlaista kauheutta tehotuotanto eläimille näissäkin tuotannoissa aiheuttaa ja tuota materiaalia käytetään lähes kaikessa (prosessoidussa) ruoassa. Totuus on kuitenkin se, että kaikki tehotuotettu tuntuu aiheuttavan valtavaa kärsimystä - myös biodiversiteetille. (Jos asialta haluaa silmänsä sulkea, se on oma valinta - kuten aiemmin todettiin, johonkin se raja on vedettävä, sillä tieto todellakin lisää tuskaa.)
Eri asia onkin sitten se, salliiko itselleen lähituotetun luomulaatuisen maidon, munien tai vaikkapa riistan ja kalan syönnin, jos alkuperä on oikeasti tiedossa, erikoistapauksissa. Kuten on vaikkapa silloin, jos sattuu omia kanoja olemaan. Sertifikaatteihin en sokeasti luottaisi - luomukaan ei ole tehotuotettuna luomua.
Jos eettisyys- ja ekologisuuspyrkimykseen lisätään ns. spiritualistinen näkökulma, voidaan ajatella että
tietoisen eläimen hengen riistäminen ruoaksi (tai pahimmillaan muuhun turhuuteen) on väärin ja tämä tulisi kaikkien tiedostaa. Tässäkin tosin poikkeavuuksia sen suhteen, millaista henkisyyttä edustaa tai minkä itse henkilökohtaisesti kokee eettisesti oikeaksi. (Tietoisuus on mielestäni avainsana, jos puhutaan kärsimyksen kokemuksesta ja sen vähentämisestä. Millainen eliö tiedostaa oman kärsimyksensä, mitä on kärsimys? Onko mehiläisellä tai voikukalla tietoisuus ja millainen se on? Varmasti kaikella elävällä on mekanismeja tunnistaa epäsuotuisia olosuhteita, mutta onko kärsimystä ilman tietoisuuden tunnetta? Voiko
elämän kokonaisuus kärsiä, mitä on henkinen kärsimys? Ja toisaalta taas - entä se maailman
inhimillinen kärsimys?)
Minusta tähänkin asiaan liittyy vahvasti se ajatus, että kaikkeen tottuu. Jos kasvaa teurastajan poikana, niin on varmasti helpompi "turtua" ajatukseen tappamisesta kuin toisenlaisessa ympäristössä ja tällöin lihan syöminen on ihan normaalia. Mutta onko se väärin, että itselle kehittyy tuollainen näkökulma, ajattelutapa? Se on aivan ymmärrettävää, jos jokainen ajatuksemmekin muokkaa aivojen fyysisiä rakenteita... Toisessa ääripäässä voi sitten olla vaikkapa hare krishna, joka on kasvanut ajatukseen elämän kunnioittamisesta. Sama asia näkyy mielestäni turkistarhauskeskustelussa: tuottaja ei vaan voi käsittää, mikä hänen työssään on väärin. Eläinhän on pirteä ja tuottaa kauniin turkin

Tässä olosuhteisiin sopeutumisessa on hauskoja puolia. Kaupungista käsin tuntuu olevan helpompaa tuomita alkutuotantoon liittyviä epäkohtia, maalla ei taas voida ymmärtää ollenkaan "kettutyttöjä". Mielestäni on kuitenkin surullista, että jotkut ihmiset joutuvat työskentelemään turruttavissa tappolaitoksissa vain, jotta keskiluokka saisi halvan lihansa siistissä muovipakkauksessa, jotta sisällön alkuperää ei nimenomaan tarvitsisi ajatella liikaa. Normi kun tuntuu yhteiskunnassamme olevan se, että mitään asiaa ei pidä ajatella liiaksi. Se on mielestäni huolestuttavaa, koska se kertoo siitä, että maailmassa tapahtuu asioita, joita ihmiset eivät joukkona hyväksyisi, jos asiaan olisi helpompi vaikuttaa. Mukavuus menee kuitenkin edelle, monesta syystä.
Voiko siis syödä lihaa? Jokainen tehköön kuten itse parhaaksi kokee, en lähtisi tuomitsemaan erilaisia ajattelutapoja. Tärkeintä on kuitenkin se, että yrittää ymmärtää ja pohtii myös vaihtoehtoista näkökulmaa ja ajattelutapaa. Minä en ole vielä omalla kohdallani päättänyt, vaikka itse en pystyisi eläimeltä henkeä ottamaan. En tosin ole kokeillutkaan
