Olit hippi tai hippihenkinen, tervetuloa!

En ole sillee spessu Pinkki. Kävin joskus kattoo tääl Stadissa Bristol teatterissa tms. nimeltään. The Wall leffan, sillon oli siel jytisevät äänentoistot. Tärähti siin leffas alku nii pahasti ettei kai ole toipunu.

Mä voisin olla tuo, onko ne tehny 
Jääny paitsioon uudemmat kyllä.
Vois löytyy hyviä.

Ollu miten on, joskus on.
Kelaa sitä lankakerää.

Buzzcocks: Singles Going Steady

Kun tässä nyt hiukan olen kuunnellut vanhaa Pink Floydia, mielessä pyörii ensimmäisiä muistikuvia näiden juttujen kuuntelusta ja olemassaolon tiedostamisesta. Minullehan Pink Floyd oli aina "olemassaoleva" bändi, mutta kun joskus myöhäisteininä (?) ysärillä yritin jutella lempimusiikista joidenkin ihmeen kaverinkavereiden kanssa (muistan paikan, missä tämä tapahtui, mutten kyseisiä ihmisiä), nämä sanoivat tykkäävänsä Pink Floydista ja olivat sitten kovasti ihmeissään kyseltyäni "siitä uusimmastako?". Ilmeni, ettei heillä ollut hajuakaan, että Pink Floyd oli yhä olemassa, vaikka ne myöhäiskauden albumit olivat ihan näkyviä ja kuuluvia menestyslevyjä. Sen sijaan nuo tyypit fanittivat ihan ensimmäistä, psykedeelistä albumia – The Piper at the Gates of Dawnia! Muistan, kuinka hämmentävältä tuntui törmätä ihmisryhmään, jolle 60-luvun Pink Floyd oli tutumpi ja läsnäolevampi juttu kuin 90-luvun Pink Floyd.

Toisaalta muistelen myös, kuinka mieletön ja mahtava asia oli Atom Heart Mother -albumin kansi, jossa tönötti isokokoinen lehmä. Ja kuinka lattealta sitten tuntui, kun albumista ei oikein tykännytkään tai siitä ei saanut otetta.

Hippiaate ei kuole koskaan, mutta hippeily ei ole nykyisin miltään kantilta trendikästä ja erityisen vieraalta tuntuu hipahtavien ihmisten kokoontuminen yhteen tässä ajassa. Tämän foorumin kautta järjestettiin lukuisia miittejäkin. Maailma on muuttunut eikä todellakaan parempaan tai kiinnostavampaan suuntaan.

Stereolab – Transient Random-Noise Bursts With Announcements

En ole klassisesti tippaakaan syysihminen, mutta 2000-luvun alussa minulla oli yksi syksy, joka meni jotenkin älyttömän hyvin. Elämässä oli hirmuisesti uutta sykettä ja osansa siitä teki musiikki, joka oli tullut kuuluvilleni joidenkin uusien ihmisten kautta. Stereolabia olin kuullut erään tytön luona, joka on valitettavasti ollut jo hyvin kauan kuollut. Hommasin kirjastosta kuunneltavaksi kaksi Stereolabin albumia, joista pehmeän groovaava Dots and Loops on aina ollut minusta paljon parempi, mutta kyllä tälläkin hieman altsummalla kiekolla on puolensa, kunhan jättää yhden ylipitkäksi venytetyn junnaavan raidan pois. Joissakin biiseissä on syksyistä kirpeää melankoliaa, joka ei tosiaan ole ihan lempitunnelmani, mutta joskus sopivalla hetkellä saatan kuunnella Pack Yr Romantic Mindia ja mielessäni olen siinä kämpässä, jossa silloin asuin, katsomassa tien yli pihapiiriin, jossa oli ainakin yksi syysvärinen vaahtera.

Hippicordissa on ollut kovin hiljaista jo jonkin aikaa. Mie ja Omppu (ylläpito) keskusteltiin tilanteesta ja me päätettiin, että me katsotaan palvelimen tilannetta n. vuodenvaihteelle asti. Jos hommat pysyy siihen asti näin hiljaisena, niin me suljetaan palvelin kokonaan ensi vuoden puolella.

Palvelimen ylläpito on helppoa, joten sen puolesta voidaan jatkaa pitempäänkin. Mutta aika turha pitää keskustelupaikkaa, jos siellä ei kukaan keskustele.

Väkisin ei tietenkään tarvitse keskusteluja käydä, kirjoittakaa jos siltä tuntuu. Mutta pistetään mesta kiinni, jos sille ei enää ole tarvetta.

^ Toivotaan, toivotaan, toivotaan...

Itse näen tänään ystävää, jonka kanssa on tunnettu pian 20 vuotta. On aina tosi mukavaa, kun toisen kanssa on tunnettu muinakin aikoina ja kausina kuin tänä nykyisenä.

Kiva että tänään oli iloisia uutisia liittyen Gazan sotaan, sopimus aselevosta määrä allekirjoittaa tänään. Hurraa!  🕊️ Ukrainaan seuraavaksi myös pysyvä rauha kiitos  🙏❤️