Iso osa tästä on tietysti sitä samaa näköalatonta yksisilmäisyyttä, jolla esimerkiksi David Bowie yritettiin jossain vaiheessa canceloida jonkin yksittäisen transvihamieliseksi tulkitun kommenttinsa takia, vaikka juuri Bowie avasi ovet ja ikkunat sukupuoliselle epäyhdenmukaisuudelle populaarikulttuurissa. Hämmästyttävää. Siis, Lennonia on pyritty canceloimaan sen tähden, että hän tiettävästi löi ensimmäistä vaimoaan Cynthiaa 60-luvulla. Hän kuitenkin kääntyi naisasiassa ihan jyrkästikin ja nimenomaan sitä todistaa tuo linkkaamani biisi – ja sehän sitten halutaan canceloida, koska siinä on "väärä" sanavalinta. Eikä enää ymmärretä, että sillä valinnalla oli oma tarkoituksellinen tehtävänsä vuonna 1972.
Jaa, en ole tuollaisesta kuullutkaan, mutta usein cancelointi on kyllä ollut ihan perseestä, koska vaikka aluksi sillä on ehkä ollut hyvät tarkoitusperät niin lapsi on mennyt pesuveden mukana ja lynkkausmieliala on syntynyt ja kohdistunut ihmisiin jotka eivät ole syyllisiä tai ainakaan kovin syyllisiä. Olen joitakin kertoja päässyt vilkaisemaan noita "valistuneiden" zoomereiden tai kenen lie internetin vaahtosuisia likakaivoja jossa kaikki miehet ym. leimataan pahoiksi. Aivan järjetöntä touhua, ainakin näin omasta näkökulmasta katsottuna kun olen humanisti joka yrittää ottaa ihmiset kokonaisuuksina huomioon ja nyanssit myös. Asiat kun eivät koskaan ole mustavalkoisia vaikka joidenkin ihmisten lasit näyttävätkin olevan sellaiset.
En ole lähteitä tarkastanut, mutta sellainen anekdootti tuli muuten vastaan, että Mark Chapman ampui Lennonin, koska hän oli helpoiten lähestyttävissä. Se koitui hänen kohtalokseen. Toki Chapman oli myös "fani", mutta kuulemma muitakin kohteita olisi ollut joita fanitti. Kuten vaikkapa David Bowie. Vaikea muuten kuvitellakaan androgyynimpää hahmoa jolle edes seksuaalisuus ei ollut mikään yksi puoli, vaan hän oli niin monella eri tapaa erilaisia osia esittämässä.
Mutta Lennon- ja Beatles-vastaisuudessa on myös toinen kulma, ja siihen on syypäänä moni vanhemman sukupolven ihminen. He ovat elämässä ja yhteiskunnassa täysin menestynyttä establishmentia, joka on halunnut omia koko Beatle-shown itselleen. Tyypillisenä esimerkkinä voi käyttää sitä, kuinka toissa vuosikymmenellä ("nollarilla") Suomessa poliittiset kiistakumppanit Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja löysivät yhteisen sävelen, kun kumpikin ilmoitti lempibändikseen Beatlesin. Jos boomerit ihan kepulaisia myöten julistavat jonkin hyväksi, sen "on oltava" paskaa tai ainakin tosi epäcoolia. Eikä sellaisessa yhteydessä jaksettu ajatella, että Beatles, ja Lennon ihan erityisesti, oli enemmänkin anti-establishment.
No enpä ole tuostakaan kuullut. Mutta joo, ehkä joidenkin mielestä olet "kalkkis" jos joku ikivanha Beatles iskee, mutta se on kyllä vaan ihan omaa näköalattomuuttaan. Eihän toki kaikkiin kaikki musa iske, mutta joku Beatlesien musiikki tuntuu lähinnä ajattomalta. Ja siinä on vahva rauhan ja rakkauden viba läsnä. Silti bändin jäsenet olivat vain vajaita ja traumatisoituneitakin ihmisiä haluineen kaikkineen eivätkä mitään jumalia. Sitä John myös yritti New Yorkissa ihmisille takoa päähän ja arvosti sitä, että siellä pystyi kulkemaan suht vapaana vaikka olikin iso nimi. John oli myös epätäydellinen ihminen, mutta koska hän ei ollutkaan oikeasti mikään pyhimys niin joidenkin mielestä hänet voi leimata pahikseksi mitä minun on vaikea ymmärtää. Elämänsä loppuaikoina hän yritti olla aidosti parempi ihminen ja pitkään levitti rauhan sanomaa. Mitä enempää ihmiseltä voi vaatia?
