Olit hippi tai hippihenkinen, tervetuloa!

^ Totta viserrät, sikäli että ainakin itselläni on hiukan ilo kadoksissa, ensiksikin ihan tämän vuodenajan takia ja toiseksi yhteiskunnallisen / kulttuurisen / maailmallisen tilanteen takia, ja ekstrana / bonuksena vielä oma varsin yksinäinen, ulkopuolinen ja muutenkin hiucca epämiellyttävä elämäntilanne. Tämä ei tarkoita, ettenkö nauraisi joka päivä jollekin, tai ettenkö yhä pystyisi tuntemaan iloa pienistä asioista, kokonaisuutena on nyt vain totisempaa puurtamista tämä eläminen.

Robert Gordon : The  Way I Walk.

Onko hipit chanseloinu itsensä, älkää masentuko.  Meinaan ku katellu tätä, liikaa kelaamista, ilosta ei hajuakaan. Oliko tää sivusto joskus ilo? Joo, kuhan kelasin, tänää, je.

cancelointi on kyllä ollut ihan perseestä, koska vaikka aluksi sillä on ehkä ollut hyvät tarkoitusperät niin lapsi on mennyt pesuveden mukana ja lynkkausmieliala on syntynyt ja kohdistunut ihmisiin jotka eivät ole syyllisiä tai ainakaan kovin syyllisiä. Olen joitakin kertoja päässyt vilkaisemaan noita "valistuneiden" zoomereiden tai kenen lie internetin vaahtosuisia likakaivoja jossa kaikki miehet ym. leimataan pahoiksi. Aivan järjetöntä touhua, ainakin näin omasta näkökulmasta katsottuna kun olen humanisti joka yrittää ottaa ihmiset kokonaisuuksina huomioon ja nyanssit myös. Asiat kun eivät koskaan ole mustavalkoisia vaikka joidenkin ihmisten lasit näyttävätkin olevan sellaiset.

Tämä jenkkilästä kansainväliseksi levitetty kulttuurisota (hajota ja hallitse) on siinäkin mielessä typerryttävä, että valtaosa ihmisistä ei ole oikeasti kummallakaan puolella, vaikka "sodan" osapuolet luulevat melkein kaikkien olevan joko omia tai vastustajia. Minuakin on yritetty vääntää ties minkä ryhmän edustajaksi, mitä en ole. Se nyt nykyihmispsyykessä ehkä eniten ihmetyttää, että jostain syystä tuntuu olevan isompi tilaus jonkun julistamiselle vastapuolen edustajaksi kuin jonkun omimiselle. Mitä iloa tai hyötyä siitä saadaan, kun nähdään mörköjä kaikkialla? Emmätajua...

John oli myös epätäydellinen ihminen, mutta koska hän ei ollutkaan oikeasti mikään pyhimys niin joidenkin mielestä hänet voi leimata pahikseksi mitä minun on vaikea ymmärtää. Elämänsä loppuaikoina hän yritti olla aidosti parempi ihminen ja pitkään levitti rauhan sanomaa. Mitä enempää ihmiseltä voi vaatia?

Jotkut vaativat nykyisenä lähes rajattoman sähköisen tiedon aikana, että kaiken, mitä ikinä missään elämänvaiheessa on tehnyt ja sanonut, täytyy olla tahrattoman puhdasta. Aina löytyy jokin todiste siitä, että henkilö X on jossain ajassa ja iässä tokaissut jotain kelpaamatonta, minkä myötä hänet voidaan heti julistaa kokonaisvaltaisesti pahikseksi.

Keitä jää jäljelle? Ei ketään, mutta se tarkoittaa, että John Lennon tai David Bowie ei ole ajattelemisen arvoinen vaihtoehto suurelle koskettavalle lauluntekijälle Taylor Swiftille, suuren afroamerikkalaisen menestystarinan luoneelle Beyoncélle ynnä muille aikamme sankareille (huom. sisältää sarkasmia). Paitsi, että jälkimmäiset ovat eläviä ihmisiä ja helppoja aktiivisia myytäviä, heidän sanottavansa kertakaikkinen mitättömyys ja täydellinen sopivuus nykymatriisiin pitää huolta siitä, ettei kaduilla ja puistoissa kyde mitään salakavalaa kapina- ja muutosaatetta, joka siitä matrixista kieltäytyisi tai sen edes tiedostaisi.

Iso osa tästä on tietysti sitä samaa näköalatonta yksisilmäisyyttä, jolla esimerkiksi David Bowie yritettiin jossain vaiheessa canceloida jonkin yksittäisen transvihamieliseksi tulkitun kommenttinsa takia, vaikka juuri Bowie avasi ovet ja ikkunat sukupuoliselle epäyhdenmukaisuudelle populaarikulttuurissa. Hämmästyttävää. Siis, Lennonia on pyritty canceloimaan sen tähden, että hän tiettävästi löi ensimmäistä vaimoaan Cynthiaa 60-luvulla. Hän kuitenkin kääntyi naisasiassa ihan jyrkästikin ja nimenomaan sitä todistaa tuo linkkaamani biisi – ja sehän sitten halutaan canceloida, koska siinä on "väärä" sanavalinta. Eikä enää ymmärretä, että sillä valinnalla oli oma tarkoituksellinen tehtävänsä vuonna 1972.

Jaa, en ole tuollaisesta kuullutkaan, mutta usein cancelointi on kyllä ollut ihan perseestä, koska vaikka aluksi sillä on ehkä ollut hyvät tarkoitusperät niin lapsi on mennyt pesuveden mukana ja lynkkausmieliala on syntynyt ja kohdistunut ihmisiin jotka eivät ole syyllisiä tai ainakaan kovin syyllisiä. Olen joitakin kertoja päässyt vilkaisemaan noita "valistuneiden" zoomereiden tai kenen lie internetin vaahtosuisia likakaivoja jossa kaikki miehet ym. leimataan pahoiksi. Aivan järjetöntä touhua, ainakin näin omasta näkökulmasta katsottuna kun olen humanisti joka yrittää ottaa ihmiset kokonaisuuksina huomioon ja nyanssit myös. Asiat kun eivät koskaan ole mustavalkoisia vaikka joidenkin ihmisten lasit näyttävätkin olevan sellaiset.

En ole lähteitä tarkastanut, mutta sellainen anekdootti tuli muuten vastaan, että Mark Chapman ampui Lennonin, koska hän oli helpoiten lähestyttävissä. Se koitui hänen kohtalokseen. Toki Chapman oli myös "fani", mutta kuulemma muitakin kohteita olisi ollut joita fanitti. Kuten vaikkapa David Bowie. Vaikea muuten kuvitellakaan androgyynimpää hahmoa jolle edes seksuaalisuus ei ollut mikään yksi puoli, vaan hän oli niin monella eri tapaa erilaisia osia esittämässä.

Mutta Lennon- ja Beatles-vastaisuudessa on myös toinen kulma, ja siihen on syypäänä moni vanhemman sukupolven ihminen. He ovat elämässä ja yhteiskunnassa täysin menestynyttä establishmentia, joka on halunnut omia koko Beatle-shown itselleen. Tyypillisenä esimerkkinä voi käyttää sitä, kuinka toissa vuosikymmenellä ("nollarilla") Suomessa poliittiset kiistakumppanit Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja löysivät yhteisen sävelen, kun kumpikin ilmoitti lempibändikseen Beatlesin. Jos boomerit ihan kepulaisia myöten julistavat jonkin hyväksi, sen "on oltava" paskaa tai ainakin tosi epäcoolia. Eikä sellaisessa yhteydessä jaksettu ajatella, että Beatles, ja Lennon ihan erityisesti, oli enemmänkin anti-establishment.

No enpä ole tuostakaan kuullut. Mutta joo, ehkä joidenkin mielestä olet "kalkkis" jos joku ikivanha Beatles iskee, mutta se on kyllä vaan ihan omaa näköalattomuuttaan. Eihän toki kaikkiin kaikki musa iske, mutta joku Beatlesien musiikki tuntuu lähinnä ajattomalta. Ja siinä on vahva rauhan ja rakkauden viba läsnä. Silti bändin jäsenet olivat vain vajaita ja traumatisoituneitakin ihmisiä haluineen kaikkineen eivätkä mitään jumalia. Sitä John myös yritti New Yorkissa ihmisille takoa päähän ja arvosti sitä, että siellä pystyi kulkemaan suht vapaana vaikka olikin iso nimi. John oli myös epätäydellinen ihminen, mutta koska hän ei ollutkaan oikeasti mikään pyhimys niin joidenkin mielestä hänet voi leimata pahikseksi mitä minun on vaikea ymmärtää. Elämänsä loppuaikoina hän yritti olla aidosti parempi ihminen ja pitkään levitti rauhan sanomaa. Mitä enempää ihmiseltä voi vaatia?

Tuntuu, että netissä nuorempi sukupolvi moraalisessa "ylemmyydessään" vihaa Lennonia nähden asiat vaan mustavalkoisina, ymmärtämättä miten suuri merkitys hänen toiminnallaan, musiikillaan sekä Beatlesilla oli rauhalle.

Iso osa tästä on tietysti sitä samaa näköalatonta yksisilmäisyyttä, jolla esimerkiksi David Bowie yritettiin jossain vaiheessa canceloida jonkin yksittäisen transvihamieliseksi tulkitun kommenttinsa takia, vaikka juuri Bowie avasi ovet ja ikkunat sukupuoliselle epäyhdenmukaisuudelle populaarikulttuurissa. Hämmästyttävää. Siis, Lennonia on pyritty canceloimaan sen tähden, että hän tiettävästi löi ensimmäistä vaimoaan Cynthiaa 60-luvulla. Hän kuitenkin kääntyi naisasiassa ihan jyrkästikin ja nimenomaan sitä todistaa tuo linkkaamani biisi – ja sehän sitten halutaan canceloida, koska siinä on "väärä" sanavalinta. Eikä enää ymmärretä, että sillä valinnalla oli oma tarkoituksellinen tehtävänsä vuonna 1972.

Mutta Lennon- ja Beatles-vastaisuudessa on myös toinen kulma, ja siihen on syypäänä moni vanhemman sukupolven ihminen. He ovat elämässä ja yhteiskunnassa täysin menestynyttä establishmentia, joka on halunnut omia koko Beatle-shown itselleen. Tyypillisenä esimerkkinä voi käyttää sitä, kuinka toissa vuosikymmenellä ("nollarilla") Suomessa poliittiset kiistakumppanit Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja löysivät yhteisen sävelen, kun kumpikin ilmoitti lempibändikseen Beatlesin. Jos boomerit ihan kepulaisia myöten julistavat jonkin hyväksi, sen "on oltava" paskaa tai ainakin tosi epäcoolia. Eikä sellaisessa yhteydessä jaksettu ajatella, että Beatles, ja Lennon ihan erityisesti, oli enemmänkin anti-establishment.

Tuntuu, että netissä nuorempi sukupolvi moraalisessa "ylemmyydessään" vihaa Lennonia nähden asiat vaan mustavalkoisina, ymmärtämättä miten suuri merkitys hänen toiminnallaan, musiikillaan sekä Beatlesilla oli rauhalle.

Tänään on kulunut 45 vuotta siitä kun John Lennon murhattiin New Yorkissa.

Mitä nykymaailma on tehnyt John Lennonille? Hänestä ylläpidetään sievisteltyä kuvaa, hänen nimeään käytetään projekteissa joita hän ei välttämättä olisi sellaisinaan kannattanut. Häneltä canceloitiin (siis "murhattiin") biisi, joka ei hänen julkikuvaansa sovi sanavalintansa, ehkä näkökulmansakaan tähden. https://www.youtube.com/watch?v=6Ns9hG8lVjU

Onko muka jotenkin niin harvinaista että tarvitsee aina tunteita jotta voi liittää jotain seksuaalista johonkin ihmiseen.

Tähän liittyy mehevä tarina: joskus kai toissa vuosikymmenen loppupuolella jotkut olivat Tumblrissa luoneet jotain roolipeliä (?) varten kuvitteellisia ominaisuuksia, joiden joukossa oli seksuaalinen vähemmistöidentiteetti nimeltä "demisexuality". Se muka tarkoitti, ettei kiinnostu ihmisistä seksuaalisesti ellei ole heitä kohtaan tunnesidettä. Se oli siis leikkiä ja ihan vitsi. Tämä joku siihen itse osallistunut kertoja oli pian häipynyt koko Tumblrista ja tullut takaisin vasta vuosien kuluttua. Siinä vaiheessa todellisuus oli iskenyt päin naamaa: kuvioissa pyöri lukuisia nuoria (lähinnä kai tyttöjä / nuoria naisia) jotka olivat löytäneet ja omineet sen demiseksuaalisuus-identiteetin ihan tosissaan. Tällaisten mukana maailma muuttuu, eikä ollenkaan paremmaksi: humoristisesta fiktiosta tulee totta. Missä aiemmin oli oletusarvo, että seksuaalinen kiinnostus tarvitsee tunnesidettä, nyttemmin jotkut ovatkin ihan vilpittömästi kokeneet olevansa vähemmistössä kun heillä on ollut näin. Hupsista, sanoi Eemeli.

miten kukaan pelkän ulkokuoren perusteella voi "make love"? Jos puhutaan kuvasta/materiaalista/pornosta missä on joku ihan tuiki tuntematon?

Tähän kuvioon viittaa tuo mitä kirjoitin, eli jos vaikuttaa uskottavasti siltä että hahmojen välillä on rakastava tunneyhteys, se kanssakäyminen voi näyttäytyä rakasteluna.

Tai sitten ihmiset vaan yksinkertaisesti on niin erilaisia!

Ja tuolla perusteella on kyllä ihan käsittämätöntä että porno on sisällytetty nykynuorten seksuaalikasvatukseen normaalina tai jotenkin jopa hyvänä asiana.

Ja samaten just kaikki noi muut epänormaaliudet...

Normaali on tietysti johdos sanasta normi, ja itse olen aina ollut enemmänkin norminpurkuhenkinen kuin normihenkinen. Sikäli kyllä me ihmiset olemme erilaisia.

Ajattelen näitä juttuja lähinnä siltä pohjalta, mikä oikeasti tekee hyvää ja mikä huonoa ihmiselle, niin kasvavalle lapselle tai nuorelle kuin aikuisellekin. Enkä millään ilveellä suostu uskomaan, että mielihyvän varjolla tehty väkivaltaisuus tai jatkuva viritettyjen kehonkohtien tunkeminen keskelle näkökenttää edustaisi enemmän hyvää kuin huonoa. Toisaalta en suostu uskomaan sitäkään, että kahden ihmisen rakastavassa läheisessä kanssakäymisessä olisi jotain huonoa, niin kuin moni konservatiivi kuvittelee. En kuulu niihin enkä näihin enkä sopeudu.