Tervetuloa! Hipit.fi:n foorumi on ekologisuudesta, rakkaudesta ja vapaudesta kiinnostuneiden kotifoorumi.
Osallistu keskusteluun ja tutustu uusiin ihmisiin luomalla tunnus! :)


Jos olet jo foorumilainen, voit kirjautua sisään tästä:

Tunnus: Salasana:

Uusimmat artikkelit

Ilmastonmuutos suomalaisen näkökulmasta

Indonesian poliisi hävitti puoli tonnia marihuanaa polttamalla - lähiseutu pöllyissä

Ensimmäistä kertaa 40 vuoteen maailmantalous kasvoi, hiilidioksipäästöt eivät

NASA: ilmastonmuutos minuutissa

Iso-Britannia: Aurinkoenergia kasvoi 94%, uusiutuva energia ohitti ydinvoiman

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10
 11 
 : 25. Toukokuuta 2024 klo 17:42 
Aloittaja appas - Uusin viesti kirjoittanut appas
Lainaus
4.
"Lisäksi, Subhuti, bodhisattvat harjoittavat hyväntekeväisyyttä takertumatta yhteenkään dharmaan. Tätä kutsutaan hyväntekeväisyyden harjoittamiseksi ilman muotoa ja sellaisen hyväntekeväisyyden harjoittamiseksi, joka ei takerru ääniin, tuoksuihin, makuihin, kehollisiin tuntemuksiin tai käsitteisiin. Subhuti, bodhisattvojen tulee harjoittaa hyväntekeväisyyttä juuri näin, takertumatta muotoihin. Miksi on näin? Bodhisattvat, jotka harjoittavat hyväntekeväisyyttä takertumatta muotoihin, saavat osakseen ansioita määrän, jota on vaikea kuvitellakaan. Subhuti, mitä mieltä olet? Pystyykö itään päin jatkuvaa avaruutta mittaamaan vai ei?"
"Ei pysty, Maailmankunnioittama."
"Subhuti, pystyykö etelään, länteen, pohjoiseen tai neljään väli-ilmansuuntaan, ylöspäin tai alaspäin jatkuvaa avaruutta mittaamaan vai ei?"
"Ei pysty, Maailmankunnioittama."
"Subhuti, bodhisattvojen, jotka harjoittavat hyväntekeväisyyttä takertumatta muotoihin, osakseen saamat ansiot ovat samanlaisia, niitäkään ei pysty mittaamaan. Subhuti, bodhisattvojen täytyy ainoastaan harjoittaa tätä opetusta."

Tässä jätetään hyvää tehdessä tukeutumatta paitsi tavallisempiin viiteen aistiin, myös mieli-aistielimen käsittelemiin käsitteisiin. Näistä on syytä nostaa esiin käsitykset lahjasta, sen saajasta, ja sen antajasta: itse asiassa lahjan antaminen on kokonaisuus, tapahtuma, jossa nämä kolme ovat vain näennäisen erillisiä.

 12 
 : 23. Toukokuuta 2024 klo 18:49 
Aloittaja appas - Uusin viesti kirjoittanut appas
Lainaus
3.
Buddha sanoi Subhutille: "Bodhisattvojen ja mahasattvojen pitäisi hiljentää mielensä ajattelemalla näin: riippumatta siitä, ovatko tuntevat olennot syntyneet munasta, kohdusta, kosteudesta tai muodonmuutoksen kautta, tai siitä, onko niillä muotoa vai ei, tai siitä, onko niillä tietoisuutta tai ei-tietoisuutta, minä pelastan niistä joka ikisen ohjaamalla ne nirvanaan. Ja kun nämä loputtomat ja lukemattomat olennot on kaikki pelastettu, todellisuudessa yhtään olentoa ei ole pelastettu. Miksi on näin? Subhuti, jos bodhisattvalla on ajatus minästä, ihmisistä, tuntevista olennoista ja elämästä, hän ei ole bodhisattva."

Jos elämä on verkko, jossa ei ole itsenäisesti ja riippumattomasti olemassaolevia olentoja, vaan vain keskinäisriippuvainen kokonaisuus, niin miten yhdenkään tällaisen olennon voisikaan johdattaa Nirvanaan? Tästä huolimatta on bodhisattvan, viisaan olennon, tehtävä pelastaa kaikki olennot juuri näin, johtamalla heidät Nirvanan tosirauhan tilaan - hän vain tekee sen ja sitä vailla ajatusta "minästä" tai olennoista.

 13 
 : 22. Toukokuuta 2024 klo 23:16 
Aloittaja appas - Uusin viesti kirjoittanut appas
Lainaus
2.
Silloin joukossa mukana ollut vanhempi munkki Subhuti nousi paikaltaan, riisui kaavun oikealta olkapäältään, laski oikean polvensa maahan, nosti kämmenensä vastakkain ja sanoi kunnioittavasti: "Kuinka harvinainen olento Maailmankunnioittama onkaan! Tathagata varjelee mielessään kaikkia bodhisattvoja ja pitää heidät taitavasti ohjauksessaan. Maailmankunnioittama, kun kunnianarvoisien perheiden pojat ja tyttäret etsivät ylittämätöntä ja täydellistä valaistumista, miten heidän pitäisi olla ja miten heidän pitäisi hiljentää mielensä?"
Buddha sanoi: "Erinomaista, erinomaista! Juuri niin kuin sanoit Subhuti, Tathagata varjelee mielessään kaikkia bodhisattvoja ja pitää heidät taitavasti ohjauksessaan. Jos kuuntelette huolellisesti, niin opetan teille, miten ylittämätöntä ja täydellistä valaistumista etsivien kunnianarvoisien perheiden poikien ja tyttärien pitäisi olla ja miten heidän pitäisi hiljentää mielensä."
Subhuti sanoi: "Tee niin, Maailmankunnioittama. Haluamme ilomielin kuulla sanojasi."

Tässä sanotaan "hiljentää mielensä", siinä, missä aiemmin oli "hallita ajatuksiaan". Voidaankin keskustella siitä, mikä on paras menetelmä hiljaisen, rauhallisen mielen saavuttamiseen: "hallita ajatuksia", so. vaikkapa estää niitä nousemasta, vai antaa niiden ajatusten tulla, jotka ovat tullakseen, tempautumatta kuitenkaan niiden mukaan, ja rakentelematta niiden päälle suurempia ajatusten korttitaloja?

Minusta jälkimmäinen on parempi. Se ei ole niin pakotettu, ja estämällä ajatuksia nousemasta tietoisuuteen, vain jätämme ne kupliksi pinnan alle: ne eivät tule pintaan, mutta ne ovat alitajuisesti silti siellä. Näin tekemällä emme tule tietoisiksi niiden sisällöstä, ja pinnan alle jätettyinä ne voivat etsiä uuden, kenties sopimattomamman raon pulpsahtaa pintaan. Siispä, sanoisin, että antaa ajatusten virrata, kuitenkaan takertumatta niihin lähtökohdasta "Minä olen ajattelija". Sen sijaan tutkaillaan niitä, kuin joen rannalla saattaisi tarkata joessa virtaavia kuplia, antaen niiden tulla, ja toisaalta myös mennä. Tuvataka Suttassa juuri tätä ajatusta "Minä olen ajattelija", joka siis tosiaan on vain ajatus muiden joukossa, ei mikään totuus itseidentiteetistä,  sanotaankin "kaiken objektifiointi-luokittelun juureksi".

 14 
 : 22. Toukokuuta 2024 klo 23:00 
Aloittaja appas - Uusin viesti kirjoittanut appas
Käydään vertailun ja kertauksen vuoksi läpi vielä kolmas suomennos, tällä kertaa Tero Tähtisen:

Lainaus
1.
Näin olen kuullut.
Kerran Buddha oleili Jetavanalehdossa Sravastin kaupungissa yhdessä 1250 munkin kanssa. Kun ruokahetki koitti, Maailmankunnioittama puki kaavun ylleen, otti kerjuukulhonsa ja lähti Sravastin suureen kaupunkiin kerjäämään. Tehtyään kierroksensa hän palasi lehtoon ja söi ateriansa. Sen jälkeen hän pani kaapunsa ja kulhonsa syrjään, pesi jalkansa, kohensi istuinpaikkaansa ja istui alas.

Tässä aloituskappaleessa tuleekin hyvin esille Neljä perustarvetta: ravinto (kerjuukulho almuruoalle), vaatteet (kaapu), suoja (Buddhan asuttamalla lämpimällä vyöhykkeellä tähän riitti lehdon puut, mutta Suomessa jonkinlainen asunto olisi tarpeen), ja vielä tarvittavat lääkkeet (joita ei tässä esiinny, sillä Buddha ei sutran hetkellä sairastanut, joskin jalkojen pesun edustaman hygienian voidaan katsoa olevan ennaltaehkäisevää lääkitystä).

Suomen perustuslaissa on kirjattuna oikeus toimeentuloon. Poliittiseksi menemisen uhallakin, eikö sen sijaan, että kiistellään (kuten viime aikoina) erilaisten sosiaalitukien euromääristä, olisi parempi yksioikoisesti taata nämä neljä ihmisen perustarvetta?

 15 
 : 15. Toukokuuta 2024 klo 23:56 
Aloittaja Vihreäkaupunki - Uusin viesti kirjoittanut Hermit of Think-Follow
Kirjoitan tämän ylös tänne kuin avoimeen päiväkirjaan. Kiitos valoisalle vuodenajalle, joka on hävittänyt ensin pimeyden ja sitten tietynlaisen "kuolleisuuden tilan". Uutta elämää sykkii kaikkialla ja siksi minäkin olen sekä pystyvä ajattelemaan tällaisia asioita pidemmälle että saamaan aikaiseksi kirjoittaa siitä.

Vuonna 2006 päädyin tekemisiin tiibetinbuddhalaisen (vajrayana) ryhmän kanssa, koska muita buddhalaisia ryhmiä ei tullut vastaan. Minua vieraannutti heistä se heidän ajatuksensa, että ihmisen kannattaa asettaa uskonsa, toivonsa ja luottamuksensa lamaan (siis buddhalaisena terminä, vrt. dalai-lama), koska ihminen ei yleensä kykene ymmärtämään niin abstrakteja asioita kuin olevainen tai kaikkeus. Lama toimi siis "välittäjänä". Dharma-foorumilla (sosiaalinen media ei ollut vielä tehnyt läpimurtoa, se oli kaikenlaisten foorumien kulta-aikaa) taas törmäsin zenbuddhalaisiin, jotka olivat omaan silmääni kuivakoita tyyppejä. Heidän elämänihanteensa vaikutti olevan seinään tuijottaminen. Sekään ei vetänyt puoleensa. Olin edustavinani eri juonnetta buddhalaisessa perinteessä, nimittäin psykedeelistä* tietoisuuden ja tajunnan laajentamista, vapauttavan totuuden etsintää ja yltiöpäistä suuntautumista kohti valaistumista – itse asiassa ajattelin jopa maailmanvalaistumista, mikä edusti minulle jonkinlaista joukkobodhisattva-ihannetta. (*Tämä ei tarkoita huumeita, vaikka totta kai olen aikoinani omat hötsyntötsyni pölläytellyt lukuisat kerrat. Minulla on hyvin herkästi stimuloituva psyyke.)

Olin väärässä, tietysti. Saatan olla hyvin väärässä edelleen, mutta nykyisen elämäntuntemukseni mukaan zeniläiset olivat oikeimmassa, joskaan eivät nuo kuivat zazen-tyypit. Heidän uskonsa taisi olla jonkinlainen herätysliikeluterilainen versio zenbuddhalaisuudesta, harras ja vakava. Zenissä on kuitenkin myös se "kaikki on pohjimmiltaan yksinkertaista, nauti yksinkertaisista asioista, ole lähellä ihmisiä ja luontoa" -puoli, joka on varsin luotettava lähtökohta. Mutta miksi, siinä minun on syytä palata yhteen kummalliseen omaan lähtökohtaani, jonka esille nostaminen vieraannutti aina buddhalaiset, kun se oli heistä pinnallista haihattelua. Tietysti.

1960-luvun hipahtavana aikana pidettiin isona guruna jenkkiheppua nimeltä Timothy Leary. Isolta osin hän puhui psykedeelisistä huumeista, ja siinä hän minusta menikin metsään; toisaalta ajatus, että Leary oli vain seonnut LSD:hen ja sen tähden epäkiinnostava, menee yhtä lailla pieleen. Leary näet esitteli näkemyksensä tietoisuuden seitsemästä tasosta, minkä olen vuosikymmenestä toiseen havainnut ihan hyväksi työvälineeksi. Ensimmäinen taso on ylin taso (valaistuminen) ja seitsemäs alin (tiedottomuus, tajuttomuus, kuolemaan johtavat teot jne). Vanhoilla päivillään Leary lisäsi kahdeksannen tason, joka sijoittui keskivaiheille ja jonka sisältö oli seksuaalinen latautuneisuus. Vaikka itsekin ymmärrän seksuaalisen energian päälle oikein hyvin, en oikein osaa pitää sitä erillisenä vaan enemmänkin tapauskohtaisesti joko viidennen tai neljännen tason ilmiönä.

Elän joka tapauksessa käsityksessä, että jos ihminen horjuu viidennen (aktiivinen ja sosiaalinen toimijuus) ja kuudennen (passiivisuus, masentuneisuus tai pelonsekaisuus) tason välillä, hänen ei yksinkertaisesti kannata kurkottaa ylimmille "psykedeelisille" tietoisuuden tasoille. Tässä Leary puhui ristiin. Hän yhtäältä kirjoitti, kuinka ihmisen keho-mieli-systeemi yrittää kaikin voimin vastustella tietoisuuden tason ylenemistä (koska se on rakentunut vallitsevan tason säilyttämiseen), mutta toisaalta suositteli innokkaasti psykedeelejä, koska ne pystyivät näyttämään ihmisille absoluuttisen olevaisen, totuuden ja valon. Tosiaan näyttämään: psykedeelisen huumeen käyttäjä voi saada välähdyksiä, joiden avulla hän saattaa rakentaa tietoisuutensa uusiksi; mutta kuten tiedetään, lukemattomien ihmisten systeemi ei kestä niin radikaalia muutoksen yritystä, he sekoavat psyykkisesti ja ehkä päinvastoin vajoavat alimmille tietoisuudentasoille. Itse en näe enää mitään puoleensavetävää sellaisessa ihmisyydessä, jossa yritetään psykospirituaalista ihmettä, epäonnistutaan traagisesti ja kuitenkin yritetään uudestaan.

Ihmisen, jolla niitä psyykkisiä ongelmia on ollut, on ihan hyvä vakiinnuttaa oma aktiivisuuden ja sosiaalisuuden tasonsa ja mikäli haluaa laajentaa tietoisuuttaan, seuraava askel on zeniläinen ihanne – tuskin seinään tuijottaminen, enemmän yllä kuvailemani yksinkertaisuus. Tämä koskee ilman muuta myös uskonnon harjoittamista. Useat intialaisperäisen viisauden massalevittäjät Maharishista Srila Prabhupadaan ovat muistuttaneet, että parempi länsimaisen ihmisen on etsiä totuutta "omastakin" uskonnostaan kuin olla täysin etsimättä. Itse olen miedosti tapakristillisestä kodista, ja missä nollari-vuosikymmenellä suhtauduin kristinuskoon nimenomaan "vääränä oppina", nykyinen ymmärrykseni on, että mihin kristillisessä perinteessä tai kristillisissä rituaaleissa voin ongelmitta yhtyä, miksikäs en yhtyisi. Kirkosta erosin 2001 enkä ole liittynyt takaisin. Ovien sulkeminen seurakunnalta ja etsijöiltä pimeimpinä koronavuosina oli lopullinen sinetti sille, ettei ev.-lut. kirkko ole palaamisen arvoinen. Tällä jaarittelulla yritän ilmaista, etten myöskään ajattele että ihmisen pitäisi liittyä buddhalaisiin yhteisöihin laajentaakseen tietoisuuttaan – itse asiassa ihmisen ei "pitäisi" yhtään mitään, tehköön kukin niin kuin omalla tiellään parhaaksi katsoo.

Ja kuitenkin. Minusta ne zenbuddhalaiset eivät ole sittenkään oikeassa. Jos onnistuu saavuttamaan yksinkertaisen elämän vastaanottamisen tilan – joka ei ole yhtä kuin oppiminen tyytymään osaansa, tämä tärkeä lisättäköön – ei mielestäni ole edelleenkään mitään syytä kuvitella "valaistuneensa" (ja se siitä sitten?). Sellaista meininkiähän on jopa hippifoorumilla takavuosina nähty. Learyn alkuperäisessä seitsemän tason järjestelmässä kyseinen taso on vasta neljäs. Sen yläpuolella on hyvin syvälle elämän ytimeen menevä kolmonen, sen syvyyden yläpuolelle euforis-ekstaattiseen tietoisuuteen yltävä kakkonen ja puhdasta tyhjää valoa tarkoittava nirvana... tai jotain sinnepäin. Pystyn Learyyn ja eräisiin muihin ajattelijoihin nojaten teoretisoimaan ja filosofoimaan näitä juttuja älyllis-intuitiivisesti, mutta eihän minulla niistä mitään kokemusperäistä ymmärrystä ole. Toivon osaavani joskus elää neljännen tason mukaista elämää ja tällä hetkellä tässä tilassa on, ei ainoastaan turhaa, vaan ymmärtääkseni jopa häiriöksi haikailla sen kummempaa.

Lopuksi voisin tietysti sanoa, että kiitos jos luit näin pitkälle, mutta toisaalta jollet lukenut, kunnioitan oikein hyvin sitäkin valintaa. Niin se elämä menee. Aika kauan piti elää ymmärtääkseen senkin asian.

 16 
 : 03. Toukokuuta 2024 klo 09:23 
Aloittaja appas - Uusin viesti kirjoittanut Hermit of Think-Follow
Näin luettuna minusta ensimmäinen käännös oli onnistuneempi lukuun ottamatta kohtaa tai paria, joissa kääntäjä käytti ehkä sopimattoman moderneja ilmauksia. Toisaalta väliäkö niillä, tärkeämpää että sanoma menee perille jos on mennäkseen. Kiitokset joka tapauksessa molemmista, mielenkiintoista materiaalia.

 17 
 : 01. Toukokuuta 2024 klo 03:31 
Aloittaja appas - Uusin viesti kirjoittanut appas
Lainaus
32.
Subhuti, joku voisi täyttää lukemattomat maailmat seitsemällä aarteella ja antaa kaikki almulahjoiksi, mutta jos joku hyvä mies tai hyvä nainen herää tietoisuuteen valaistumisen ajatuksesta ja ottaa vaikkapa vain neljä riviä tästä keskustelusta, kerraten, käyttäen, vastaanottaen, säilyttäen ja levittäen niitä laajalti ja selittäen ne toisten hyödyksi, se on verrattomasti ansiokkaampaa.
No niin, millä tavalla hän voisi selittää ne toisille? Irtautumalla ilmiöistä - pysyen todellisessa totuudessa.
Niinpä kerron sinulle:
Näin tulee teidän ajatella tästä virtaavasta maailmasta:
tähti aamunkoitteessa, kupla virrassa;
salaman välähdys kesäpilvessä,
lepattava lyhty, harhakuva, ja uni.
Kun Buddha lopetti tämän keskustelun, kunnianarvoisa Subhuti, yhdessä bhikshujen, bhikshunien, maallikkoveljien ja -sisarten kanssa ja kaikki jumalten, ihmisten ja titaanien valtakunnat täyttyivät ilolla hänen opetuksensa ansiosta, ja ottaen sen vilpittömästi sisimpäänsä he lähtivät teilleen.

Maailma ja elämä siinä tosiaan virtaavat, olimmepa sitten toisella, vaarallisella rannalla, toisella, turvallisella rannalla, tai keskellä virtaa, parhaimmillaan ylittämässä sitä vaaralliselta rannalta turvalliselle. Kaikki rakennelmat siinä ovat kuin aamukaste ruohonkorrella.

Minulla on tällainen maalausalusta, joka ilmentää tätä pysymättömyyden (anicca) periaatetta hyvin:
https://www.youtube.com/watch?v=OvgakwdsywQ

Tämän sisäistäminen, ymmärtäminen, ja hyväksyminen on hyödyllistä kahtaalta: hyvissä asioissa, se estää meitä takertumasta niihin, joka johtaisi kärsimyksen kokemiseen niiden muuttuessa; ja pahoissa asioissa, se muistuttaa meitä, etteivät ne kestä ("This, too, shall pass").

Näin on saatu jälleen päätökseen yhden Timanttisutran käännöksen kommentointi. Jälleen kerran, kaikki harhaisuus ja väärinymmärrykset kommentäärissä ovat minun, ja johtuvat heiveröisestä mielestäni, joka tässä teki mitättömän parhaansa kuvatakseen sitä kuvailemattomissa, käsittämättömissä ja ilmaisemattomissa olevaa viisautta, joka harhojen verhon leikkaavaan timanttiin kätkeytyy.

Mikäli yritelmäni kommentoida ja tuoda esille Timanttisutraa onkin johtanut johonkin ansion kaltaiseen, olkoon se täten omistettu kaikkien olentojen pikaiselle vapautumiselle kaikenlaisesta kärsimyksestä ja tyydyttämättömyydestä. Olkoon olennot onnellisia, ja pitäköön huolta itsestään vapaina ja tyytyväisinä!

 18 
 : 30. Huhtikuuta 2024 klo 18:38 
Aloittaja Olematon - Uusin viesti kirjoittanut Olematon
Heido kaikille,

Alotin tuossa vasta puhelimen muistin tyhjentämiseksi turhista videoista jonkilaisen vlogin missä käyn vapaamuotosesti ajatuksia läpi eri aiheista, mutta keskittyen lähinnä ehkä joillekkin hippisieluisille mielenkiintoisiin aiheisiin.

Oon harjoittanut erilaisia meditatiivisia metodeja nuoresta, ja sittemmin keskittynyt eri teologisiin ja mystisiin teksteihin vähän yli kymmenisen vuotta. En halua antaa liikaa paljastavaa infoa omasta elämästä, mutta kirjahyllystä löytyy länsimaisen filosofisen ja mystisen tradition lisäksi paljon itämaisia teoksia Mahabharatasta ja Boddhisattvan harjoituksista Miyamoto Musashin The Book of Five Ringsiin, Sodankäynnin taitoon ja Daodejingiin.
Kuitenkin yksittäinen lempiteologi/filosofi on ehkä Meister Eckhart, vaikka en kristitty olekkaan.
Loppujen lopuksi oon kuitenkin lähtenyt käytännön meditaation kautta ja päätynyt löytämään myöhemmin mystiset tekstit historian tutkimisen lomassa joiden huomasin mätsäävän näihin aika mukavasti.

Hihhuloinnin lisäks rakkaisiin harrastuksiin kuuluu historia ja fiktio, kokkaus, salitreeni (noin 10v alla), kiipeily (boulderointi) silloin tällöin, vaellus (kerran vuodessa yleensä parin viikon pituisesti) ja enemmän harvenemissa määrin jousiammunta vastakaarijousella. Soitan myös muutamia soittimia, mm. Irlantilaista bouzoukia (parhaiten, on/off suhteessa myöhäisteinistä), koskettimia ja kitaraa. Kissa on kolmevuotias Ragdoll-rotuinen tyttö.

Videoina toimii taustalla aika kronologiset luonto-, kissa- ja seikkailuvideot joita pitää poistaa uusien tieltä.

Jos tommonen turhake kiinnostaa niin varmaan tässä aluksi pusken tohon alkuun johdantoon pääsemiseks pari videoo viikossa ja sit varmaa hidastuu kertaan viikko tai vähemmän jos alkaa puhe sakkaamaan. Tarkotuksena on päästä ainakin tässä ensimmäisessä aiheessa jotenkin perille siinä miten joitakin mystisiä tekstejä voi tulkita ja kartoittaa käytännön kokemuksiin. Jaarittelen siinä samassa paljon historiaa. Virheitä tulee varmasti viljeltyä mutta jos tommonen ajatusripuli kiinnostaa niin tervetuloa. En tiiä onko tommost kontsaa hirveesti suomeks.

Perjantaina ajattelin käydä vapaamuotosesti läpi eri meditaatiometodeja ja puhua yleisesti huomiosta. (Edit: https://www.youtube.com/watch?v=hvqFV-8UgQk ) Ens videolla jos jo pääsis käymään läpi vähän jotain Nag Hammadin kirjaston mystisiä tekstejä, varmaan Tuomaan evankeliumia ja sen filosofioita. Siinä määrin miten itse sen ymmärrän. (Edit: https://www.youtube.com/watch?v=gL1QyM6Sa0w )


https://www.youtube.com/@NimetonVeli

 19 
 : 30. Huhtikuuta 2024 klo 04:39 
Aloittaja appas - Uusin viesti kirjoittanut appas
Lainaus
31.
Subhuti, jos joku sanoisi, että Buddha julistaa jotain minuuden käsitystä, oletko sitä mieltä, että hän ymmärtäisi opetukseni oikein?
En, Maailman Kunnioittama, sellaisella ihmisellä ei olisi mitään kunnollista käsitystä Tathagatan opetuksesta. Maailman Kunnioittama näet selittää, että käsitykset itseydestä, persoonasta, itsenäisestä kokonaisuudesta ja erillisestä yksilöllisyydestä todellisesti olevina, ovat virheellisiä - nämä ilmaukset ovat ainoastaan puheen muotoja.
[Sen johdosta Buddha sanoi: ] Subhuti, niiden jotka pyrkivät verrattoman valaistumisen täyttymykseen, tulisi hyväksyä ja ymmärtää koko olioiden moninaisuus samalla tavalla ja keskeyttää näkemysten [pelkkien mielipiteiden] syntyminen. Subhuti, mitä tulee näkemyksiin, Tathagata selittää, että todellisuudessa ne eivät ole sellaisia. Niitä [ainoastaan] nimitetään "näkemyksiksi".

Buddha ei julista käsitystä minuudesta, ei myöskään olemattomana. Ns. "itsettömyysperiaate" (anatta) ei tarkoita sellaisen kannan omaksumista, että "itseä ei ole". Tällainen kantahan olisi "käsitys itseydestä", nimittäin käsitys itseydestä olemattomana!

Miksi sotkeutua mielipiteisiin? Miksi haalia näkemyksiä, ja takertua niihin todellisina?

Jopa "en ota kantaa"-tyylinen sitoutumattomuus voi pitää taustallaan näkemyksiä neutraliteetista oikeana lähestymistapana. Syvempi ymmärrys näkisi, että nämä näkemykset ovat oikeastaan vain sanallisia konstruktioita, puheen muotoja, eivätkä tosiasiassa edes näkemyksiä - niitä vain kutsutaan "näkemyksiksi".

Miksipä siis ei lopettaisi mielipiteiden (pelkkien näkemysten) ja näkemysten (pelkkien mielipiteiden) viihdyttämisen, samalla kuitenkin hyväksyen "koko olioiden moninaisuus", siis sekin, että jotkut heistä kasvattelevat mielipiteitä, ruokkivat niitä, sitoutuvat niihin, ja joutuvat niiden myötä itseys- ja persoonakäsitysten pauloihin?

 20 
 : 30. Huhtikuuta 2024 klo 02:46 
Aloittaja appas - Uusin viesti kirjoittanut appas
Lainaus
30.
Subhuti, jos hyvä mies tai hyvä nainen jauhaisi loputtoman määrän maailmojen tähtisumuja tomuksi, olisiko pieniä osasia monta?
Subhuti vastasi: Todella monta, Maailman Kunnioittama! Miksi on niin? Koska, jos sellaiset olisivat todella pieniä osasia, Buddha ei olisi sanonut niitä pieniksi osasiksi. Sillä mitä tähän tulee, Buddha on selittänyt, että ne eivät todellisuudessa ole sellaisia. "Pienet osaset" ovat vain niille annettu nimi. Samaten, Maailman Kunnioittama, kun Tathagata puhuu maailmojen tähtisumuista, nämä eivät ole maailmoja. Sillä jos todellisuus voitaisiin väittää maailmaksi, se olisi itsestään oleva kosmos, ja Tathagata opettaa, että todellisuudessa ei sellaista asiaa ole. "Kosmos" on pelkästään puheen muoto.
[Silloin Buddha sanoi: ] Subhuti, sanat eivät voi selittää kosmoksen todellista luonnetta. Vain tavalliset ihmiset ovat kahliutuneet toiveeseen käyttää tätä mielivaltaista menetelmää.

Voimme sanoa, että joku "jauhaisi loputtoman määrän maailmojen tähtisumuja tomuksi", mutta todellisuudessa tällaista tehtävää ei voisi suorittaa. Siispä on sanallisesti ilmaistavissa olevien, ja todellisten mahdollisuuksien joukoissa eroja. On itse asiassa sekä asioita, jotka voi ilmaista sanallisesti, mutta jotka eivät voi olla todellisia (kuten loputtomien maailmojen jauhaminen), ja asioita, jotka ovat todellisia, mutta joita ei kuitenkaan voi ilmaista sanoin (kosmoksen todellinen luonne).

Tietyistä asioista, kuten asioiden tosiluonteesta, puhuttaessa sanat osoittautuvat aina rajallisiksi, puutteelliseksi ilmaisumuodoksi, mutta en ole silti Wittgensteinilaisittain sitä mieltä, että "mistä ei voi puhua, siitä pitää vaieta": mistä ei voi puhua, siihen voi viitata, siihen voi jakaa vihjeitä, sen ympärillä voi leikitellä sanoin!

Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 10