Oivalluksia - 3

Minä meditoin ja olen muutenkin kiinnostunut henkisyydestä juuri tuon mystisyyden elementin takia. Kaipaan sitä tässä tyhjässä aineellisessa maailmassa. Tämä Rumin runo kuvaa sitä tunnetta hyvin:

I never really cared for the things of this world.
It was the glow of your presence
that filled it with beauty.

Yksi pääinspiraatioistani on myös se, että pääsen omien ponnistuksien ja rukoilun kautta yhteyteen henkisten voimien ja olentojen kanssa.

Kirjoitin muuten kuvauksen mindfulness-harjoituksesta blogiin:

http://sisainentuli.blogspot.com/2014/07/meditaatioharjoitus-tietoisuuden.html

Kyllä, mindfulness on juuri tarkoitettu eletyssä elämässä arkipäivän tilanteissa harjoitettavaksi. Henkilökohtainen näkemykseni on, että jos sitä harjoittaa erikseen istumaharjoituksena, on sitä paljon helpompi harjoittaa arjen haastavammissakin tilanteissa, missä henkiset aikomukset voivat helposti unohtua. Kenties pitäisi lisätä postaukseen kommentti tästä, kiitos että mainitsit asiasta.

Kyllä, mindfulness on juuri tarkoitettu eletyssä elämässä arkipäivän tilanteissa harjoitettavaksi. Henkilökohtainen näkemykseni on, että jos sitä harjoittaa erikseen istumaharjoituksena, on sitä paljon helpompi harjoittaa arjen haastavammissakin tilanteissa, missä henkiset aikomukset voivat helposti unohtua. Kenties pitäisi lisätä postaukseen kommentti tästä, kiitos että mainitsit asiasta.

Hyvä pointti, istumaharjoitus voi olla varmasti avuksi.

Itse olisin ottanut mieluummin lapsena läsnäoloa ja yhdessä tekemistä vanhemmiltani kuin ehkä joskus tulevan omakotitalon. Terveestä itsetunnosta ja arvokkuuden tunteesta olisin hyötynyt enemmän.

Olisin itsekin kaivannut aikoinaan omilta vanhemmiltani samoja asioita. PC pelit ja netin ihmeellinen maailma korvasi sen tyhjiön. Ei siitä mitää hyvää seurannut.

Kehoni koostuu miljardeista soluista. Kuinka paljon minulla on siis äänivaltaa? Ei paljoakaan. Keho elää aivan omaa elämäänsä minusta riippumatta. Minun ei tarvitse miettiä sitä, kuinka ruoka muuttuu energiaksi, miten ruumiini liikkuu tai mitä siellä tapahtuu. Miten siis voin kutsua kehoa omakseni?

Niin se olisi tosi hienoa, jos pystyisi täysin hallitsemaan omaa kehoaan/ mieltään. Ehkä todella harjaantunut joogi kykenee, en tiedä. Itse en ole niin harjaantunut joogaaja ehkä vielä jonakin päivänä.
Geenit ja hormoonit säätelee toimintaa välillä epätoivotulla tavalla..

Mie koen olevani ikuinen sielu ja että tämä keho on väliaikainen "kulkuväline" tämän fyysisen inkarnaation ajan.

--------------

Aiheesta ja omista oivalluksistani:
Joskus aloitellessani "henkistä polkua" tuli oivalleltua paljon juttuja. Miulla oli erillinen aihetta varten oleva vihko, johon kirjoitin oivalluksia. Monet jutut tuntui aika huikeilta. Tietyt tajusteet liittyivät myös asiaan...

Nykyisin oivaltelen vähemmän. Tykkään lukea inspiroivia kirjoja (lähinnä henkisyyttä ja rajatietoa) ja katsoa netistä videoita, valaistuneiden henkisten opettajien puheita ja kanavointeja. Tutkiskelen näiden videoiden opetuksia/ajatuksia ja pyrin soveltamaan hyväksi kokemiani juttuja käytännön elämääni.

Tykkään pohdiskella asioita ja näin "laajentaa mieltä" ja saada/luoda uusia näkemyksiä, mutta se ei ole ihan sellaista oivaltelua kuitenkaan ollut.

Tässä pari aihetta mitä oon viime aikoina pohtinut:
- Fyysinen taso. Miten tehdä omasta toiminnasta laadukkaampaa ja vaivattomampaa.
- Suhde ajatuksiini. Sisäisen itsen näkökulmasta ajatukset ovat "energiamuotoja, joilla on informaatiosisältö". Siinä mielessä ne eivät ole kovinkaan totta.

Jos oivallan nykyisin jotain, niin pyrin "integroimaan" oivalluksen käytäntöön mahdollisimman heti, en enää kirjoita oivallusta ylös ja palaa siihen myöhemmin, kuten ennen tuli tehtyä. (NYT on hyvä hetki tehdä asioita )

"Don't try to think outside the box. Realize that there is no box".

Tämä saattaa järkyttää, mutta..

Kehosi ja solujesi toiminnoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä voi äänestää vain - ja ainoastaan - sinä. Päätät olosuhteet joissa kehosi käsket viettämään, samoin kuin ravinnon jota kehollesi annat. Voit halutessasi päättää jopa myrkyttää kehoasi! Jos niin haluat.

Voit tuntea sydämesi pumppaavan verta soluillesi ja tarkkailla hengityksesi virtaa. Voit tuntea jokaisen ihokarvasi liikkeen tuulessa. Voit aistia jokaisen hermoimpulssin jonka aivosi tai lihaksesi tuottavat. Jos niin haluat.

Se, ettei kaikkia autonomisen hermostosi suorittamia asioita tarvitse miettiä, ei tarkoita etteikö niitä voisi miettiä ja tarkkailla, jopa muokata elämäntilanteeseen sopivaksi. Kehosi (ja mielesi) hyvinvoinnin kannalta se olisi jopa suotavaa!

Miten et voisi kutsua kehoa omaksesi? Olet ainoa, joka voi viimekädessä päättää mitä sille tapahtuu.


Kehosi ei voi elää ilman sinua.

En pysty päättämään yhdenkään solun toiminnasta.

Näyttää siltä, että päätän siitä, mitä ravintoa keholleni annan. Mutta kuinka paljon olen tästä hallinnassa? Kuinka paljon syön silloin, kun on nälkä? Syönkö niitä asioita, jotka maistuvat hyviltä? Näyttää siltä, että teen päätöksen kehostani riippumatta, mutta todellisuudessa kehoni voi laittaa minut juomaan tai syömään, jollen tietoisesti tee erilaista päätöstä.

Voin aistia kehoani, voin aistia kehoani tavalla, jolla kehoni itseään ilmaisee. Todellisuudessa tunnen vain kehoni muokkaamaa informaatiota kehostani.

Kehoaan ei tarvitse omistaa, jotta sitä voi tarkkailla. Samaan tapaan voi tarkkailla vaikkapa lintuja tai kaloja. Samoin voin viedä linnuille ruokaa, vaikkeivät ne ole omiani.

Voin aivan hyvin kutsua kehoa omakseni, samaan tapaan kuin voin kutsua tavaroita omakseni.

Kehoni voi elää aivan hyvin ilman minua. Mutta sehän kehoni kuolee ilman minua! Mutta eikö se kuole jatkuvasti? Solut uusituvat koko ajan. Mutta keho silti kuolee! Mihin keho kuolee? Mihin se häviää? Se kuolee, eli muuttaa muotoaan, muttei häviä mihinkään. Mutta keho olisi muuten pysynyt kasassa, nyt se hajoaa ilman minua! Keho hajoaa jatkuvasti, riippumatta siitä olenko sitä todistamassa vai en.