^toi on kyl totta, mutta joskus ne ympäristön paineet ovat se joka on ankaraa ja itse olen kokenut aika epätervettä suhtautumista "poikkeavaa" valitsemistani kohtaan.
Kun aloin kasvissyöjäksi mua pidettiin ongelmallisena, multa tivattiin syitä, ja että saako inuiitit syödä kalaa. Kun oon jatkanut, niin mulle on heitelty syömishäiriökorttia, vaikka oon aina ollut normaalipainoinen ja laittanut kaikki rahani safkoihin. Suurinta vastustusta tai tivaamista on itseasias ollut (huom, omissa asioissani) elintavoiltaan sairastuneiden ihmisten kautta. Lähipiirissä oli diabetesta, selkävaivaa, todella huomattavaa ylipainoa, alkoholin ajoittain suurtakin kulutusta, ja mä koen että kaikki niistä ovat osaksi kehon tulehdustilaa, ja ymmärrän mitkä dieetin osat sitä aiheuttavat, mutta siihen ei uskalla sanoa mitään, koska tottumukset ovat niin paljon herkempi asia ihmisissä. Vaikeuksia ja ajoittain huonoa itsetuntoa kokeva on kai yleensä herkempi ja elämä on näyttänyt olevan usein semmosia sisupuuskia ja jojoilua ja identifioitumista siihen, myös kärsimyksellä huomionhakua ja herkuttelua. Ja esim. ruokavalion kohdalla, niin en näe loogisena ajatella että ruoan eettisten tai ekologisten lähtökohtien punnitseminen johtaisi syömishäiriöihin. Tavallaan syömishäiriöt ovat yhdenlaista moralismia, joita etenkin yksilöllisissä tavoissa tsekkaillaan melkoisen ikävissäkin merkeissä jopa epäterveistä lähtökohdista. Musta on näyttänyt siltä että Suomes normaalilla tarkoitetaan semmosta, että ei välitä ns. liikaa, mut mä ihmettelen semmost tavallaan rajattua välittämistä, joka ei mene asioiden juurille pohtimaan Eettisten ja ekologisten juttujen huomioiminen on musta kannattavaa ihan perustavalla tasolla, ja se voi myös luoda ihan hyvää fiilistä elämänhallinnallisissa näkökohdissa ja selkiyttää ja itseasias vähentää stressiä, mutta kaippakaikessa on nähtävä se keskitie.
(huom, en ole kaikist ekologisin ihminen, ja valitsen myös fiiliksen mukaan, mut halusin vastata koska miua on haukuttu elintapafasistiksi. Henkilö joka lähti sille linjalle oli semmone ihmine kelle en oo edes sanonut henkilökohtasesti mitään, mut hyvien tai omien juttujen levittäminen voi kai olla liikaa esim. facebookin kautta, jos joku on tietyltaval herkkä ottamaan infoa henkilökohtaisesti ja rasittavaksi, mikäli se poikkeaa omista tottumuksistaan).
Vaikka jokainen taaplaa tavallaan, niin ois aika loistoa että kuitenkin jokainen tiedostaa sitä taaplaustaan, vaikka sit hyväksyen jos tuntuu siltä, mutta huomaa myös mikäli ois jotain huomattavaa.
Sen verran olen kyl mustavalkonen tyyppi, että musta on höpöä puhua oikeuksista, jos joku on vangittuna (paitsi jos vangitun oma käytös on vahingoittanut samanarvoisuuden kautta sisäistettäviä oikeuksia, tähän ajatuspiiriin eläimet oikeuksineen eivät taida kuitenkaan mutkattomasti kuulua), ja tavallaan vangitsijan määrittämistä oikeuksista.
Pahoittelut tekstistä ja ajattelusta, joka usein koetaan sekavaksi sekä sen vuoksi että se on sekavaa, että sen vuoksi että useimmiten tarkastelijan lähtökohdat poikkeavat ja ihmiset punnitsevat ja tulkitsevat herkkyyspisteistään käsin. Be well.