Tänään-ketjusta:
Maailma on järjetön paikka. Kaikki mielen yritykset rationalisoida sitä tai tehdä siitä loogista ovat tuhoon tuomittuja. Ei mikään ole pysyvää, hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita ja pahoille hyviä tai sitten toisin päin. Vihdoinkin tajusin sen ettei tällä maailmalla tai ihmisillä ole mitään suurempaa tarkoitusta kuin oleminen. Tai no oleminen ei kyllä tässä yhteydessä ole tarkoituksellista. Tarkoitusta kaikelle voi etsiä, muttei sitä koskaan löydä koska sitä ei ole. Jumalaa ei ole.
Joten, aion tästä lähtien olla. En yritä mitään, menen vain kun voin.
1) Maailma todellakin on järjetön paikka, koska koko nykyinen järjen käsite ja rationalismi on ihmisten typeryyden/tyhmyyden
(olen liian tyhmä/typerä käsittääkseni, kumpaa käsitettä käyttäisin) aikaansaannosta. Tämä ei silti tarkoita, ettei maailma ole looginen. Jos me emme ymmärrä maailma-nimisen kokonaisuuden logiikkaa, se johtuu meistä ja ymmärtämättömyydestämme, ei maailman epäloogisuudesta.
2) "Hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita ja pahoille hyviä" on valitettava tosiasia, jonka joudumme kestämään, kun emme täysin ymmärrä syitä ja seurauksia tai kokonaisvaltaista ilmiötä nimeltä karma – ihmisten ja asioiden hyvyydestä ja pahuudesta puhumattakaan.
3) Miten niin "ei ole suurempaa tarkoitusta kuin oleminen"? Onko oleminen
pieni tarkoitus? Itselläni on sitä paitsi sellainen näkemys ja vakaumus, jonka mukaan perustarkoituksemme (siis olemisen) lisäksi meistä jokaisella on
potentiaalinen tarkoitus ja tehtävä, missio pelastaa maailma ja elämä sekä viime kädessä kääntää universaali kehityssuunta nykyisestä hajoamisesta kohti yhtymistä.
4) Jumalaa ei ehkä ole kristillisenä, persoonallisena, meistä ulkoistettuna tahtona, mutta se ei välttämättä tarkoita ettei jumala/Jumala voisi olla meissä.
5) Vasta kun osaa olla, ymmärtää myös mitä muuta voi tehdä kuin olla.
